Tämä artikkeli on ilmestynyt alunperin Tarotista texas hold’emiin -kirjassa (BTJ Kustannus, 2008).
Korttipelien luokitteleminen ei ole aivan yksiselitteistä puuhaa. Periaatteessa voidaan ajatella, että kerättäisiin kaikki mahdolliset korttipelit, sekoitettaisiin läjäksi ja sitten noukittaisiin samankaltaiset pelit omiksi luokikseen. Aivan näin yksinkertaisesti asia ei käy, sillä mitä enemmän pelejä tarkastelee, sitä epämääräisemmiksi rajat käyvät. Korttipelit eivät ole pysyviä ja muuttumattomia kohteita, vaan inhimillisen käyttäytymisen muotoja ja siten verrattavissa vaikkapa kieliin.
Pelien tunnusmerkillisiä elementtejä – pelimekaniikkoja tai hienosti akateemisten pelitutkijoiden kielellä ludeemeja – voidaan kuitenkin ryhmitellä ja näiden elementtien perusteella pystytään luomaan jollain lailla mielekäs jako erilaisiin ryhmiin.
Korttipeliasiantuntija David Parlett jakaa pelien elementit kolmeen kategoriaan: pelimekaniikkaan, tavoitteisiin ja koristeisiin. Pelimekaniikka liittyy siihen, miten pelaamisen prosessi etenee. Tällaisia piirteitä ovat esimerkki tikkien pelaaminen. Tavoitteita ovat esimerkiksi korttien kerääminen ja virhepisteiden välttäminen. Koristeelliset piirteet ovat kulttuurillisia elementtejä, joilla ei ole suurta merkitystä pelaamisen itsensä kanssa, mutta jotka antavat peleille ripauksen paikallisväriä ja makua.
Koristeelliset piirteet eivät kelpaa luokituksen perustaksi, sillä ne vaeltelevat pelistä toiseen rajoista piittaamatta. Hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa sotilaan erityisasema: sotilas esiintyy karnöffelissä itse karnöffelinä, all foursissa jackina, bouillottessa mistigrisinä ja niin edelleen. Peleillä ei ole sinänsä mitään tekemistä keskenään, joten tämän yhdistävän piirteen perusteella niitä ei voi niputtaa yhteen.
Mielekkäin luokitus syntyy, kun pelit jaetaan pelimekaniikan perusteella luokkiin, joissa on vielä tavoitteiden mukaisia ryhmiä. Näin samankaltaisia piirteitä sisältävät pelit tulevat liitetyiksi yhteen.
Jakoa sekoittavat yhdistelmäpelit, joissa voi esiintyä erilaisia pelimekaniikkoja. Niitä onkin tarkasteltava osissa tai kokonaan omana ryhmänään.
David Parlett jakaa History of Card Games -kirjassaan pelien perusmekaniikat neljään ryhmään:
- Tyhjissä peleissä pelikortit itsessään eivät ole varsinainen peliväline. Uhkapelit, kuten pokeri, on ilmeinen esimerkki.
- Vaihtamispeleissä pelaaja vuorollaan luopuu tietystä määrästä kortteja ja saa yhtä monta tilalle. Vaihto voi tapahtua pelaajien kesken tai vaikkapa pelaajan korttien ja pakan välillä. Rommipelit kuuluvat tähän ryhmään, samoin esimerkiksi musta pekka.
- Täsmäyspeleissä pelataan kortteja, jotka sopivat yhteen aiemmin pelattujen kanssa. Tavoitteena voi olla esimerkiksi sarjan jatkaminen tai pöydällä olevien korttien vangitseminen. Kasino on hyvä esimerkki.
- Kilpailullinen pelaaminen on yhtä kuin tikkipelit: pelaajat pelaavat kukin yhden kortin tikkiin, jonka paras kortti voittaa.
Tavoitteet Parlett jakaa viiteen ryhmään:
- Tyhjissä peleissä tavoitteena on joko panostaa parhaaseen käteen, saada paras käsi itselleen tai vakuuttaa muut pelaajat siitä, että itsellä on paras käsi. Näissä uhkapeleissä korteilla ei varsinaisesti pelata.
- Rangaistuksenvälttämispeleissä yritetään olla keräämättä huonoja kortteja. Kaikki misäärityyppiset tikkipelit ja toisaalta mustan pekan tai maijan kaltaiset pelit sopivat tähän ryhmään.
- Eroonpääsypeleissä päätavoitteena on hankkiutua kaikista korteista eroon.
- Yhdistelmien muodostamisessa päätavoitteena tai muuten hyvin merkittävänä osana on muodostaa korteista tiettyjä yhdistelmiä.
- Keräämispeleissä yritetään voittaa kortteja. Kerääminen on tyypillinen tavoite sekä tikkipeleissä että kasinon kaltaisissa kalastuspeleissä.
Näillä sivuilla käyttämäni luokittelu perustuu John McLeodin Card Games -nettisivustolla käytössä olevaan luokitukseen, joka on hieman Parlettin luokitusta yksinkertaisempi ja toisaalta kattavampi: aika isoakin osaa esittelemistäni peleistä ei saa sopimaan Parlettin luokkiin. Parlettin luokitusta esittelenkin tässä muuten vain mielenkiintoisena lähestymistapana pelien luokitteluun.