Doppelkopf

Luokka: Tikkipelit
Pakka: 2x24 korttia
Pelaajamäärä: 4, 5

Doppelkopf eli doko on Pohjois-Saksassa suosittu kahdella pakalla pelattava muunnelma schafkopfista. Doko on nelinpeli, jossa korkeimmat valtit saaneet pelaajat pelaavat yhdessä vastapuolta vastaan. Pelinviejän joukkue yrittää voittaa yli puolet korttipisteistä voittamalla arvokortteja sisältäviä tikkejä.

Dokoa pelataan erityisellä doppelkopf-pakalla, jossa on 2 x 24 korttia. Doppelkopfissa on schafkopfin tapaan runsaasti valtteja. Pakassa on vain 48 korttia, mutta valtteja on yhteensä 26: herttakympit, kuningattaret, sotilaat ja ruudut.

Doppelkopf on hyvin monimutkainen peli ja on jotenkin nöyräksitekevää, että tällainen peli voi olla jossain päin maailmaa suosittu ja tavallinen peli. Useimmat Suomessa pelattavat korttipelit ovat hyvin yksinkertaisia doppelkopfiin verrattuna.

Doppelkopfin englanninkieliset säännöt löydät Card Games -sivuilta. Sieltä löydät myös runsaasti muunnelmia peliin. Suomenkieliset säännöt löytyvät 150 korttipeliä -kirjasta.

Pelin tavoite

Pelinviejän joukkue yrittää voittaa yli puolet korttipisteistä voittamalla arvokortteja sisältäviä tikkejä.

Doko-pakassa on kahteen kertaan kortit A, K, Q, J, 10 ja 9 joka maasta. Tavallisesti ruutu on valttia, jolloin korttien arvojärjestys on:

• Valtti: ♥10, ♣Q, ♠Q, ♥Q, ♦Q, ♣J, ♠J, ♥J, ♦J, ♦A, ♦10, ♦K, ♦9
• Muut maat: A, 10 (paitsi hertoissa), K, 9

Korttien pistearvot ovat ässä 11 pistettä, kymppi 10 pistettä, kuningas 4 pistettä, kuningatar 3 pistettä ja sotilas 2 pistettä. Pakassa on yhteensä 240 pistettä.

Jako

Kortit jaetaan tasan pelaajien kesken, yleensä kolmen nipuissa. Ei ole väliä kuka jakaa ensin, sillä usein peliä pelataan täysiä kierroksia siten, että kaikki ovat jakajana yhtä monta kertaa.

Tarjouskierros

Jako alkaa tarjouskierroksella. Etukädestä alkaen pelaajat sanovat joko ”gesund” (terve) tai ”vorbehalt” (varaus). ”Gesund” tarkoittaa, että pelaaja haluaa pelata tavallisen kierroksen, ”vorbehalt” ilmaisee halua pelata toisenlaista peliä.

Jos useampi kuin yksi pelaajista haluaa pelata muun kuin peruspelin, nämä pelaajat ilmoittavat järjestyksessä minkä pelin haluavat pelata. Arvokkaimman pelin lupaaja on pelinviejä. Jos kaksi pelaajaa haluaa pelata yhtä arvokkaan pelin, vuorojärjestyksessä ensin olevalla on etuoikeus.

Eri pelit ovat Hochzeit (häät), Armut (köyhyys) ja soolo (useita erilaisia).

Tavallinen peli. Jos kaikki sanovat ”gesund”, pelataan tavallinen peli. Korteilla on tavallinen arvojärjestys ja pelaajat, joilla on kädessään vanhat naiset eli pelaavat parina kahta muuta pelaajaa vastaan. Pelaajat eivät saa sanoa suoraan kummalla puolella ovat, joskin se voi tulla ilmi jaon aikana ennen korttien pelaamistakin.

Jos pelaajalla on kädessään molemmat ristikuningattaret ja hän sanoo ”gesund”, hän pelaa yksin kolmea muuta pelaajaa vastaan näiden tietämättä. Tämä on hiljainen soolo.

Häät. Usein pelaajalla, jolla on molemmat ristikuningattaret ei ole riittävän hyviä kortteja hiljaisen (tai äänekkään) soolon pelaamiseen. Silloin hän voi kutsua itselleen parin valitsemalla hääpelin. Korttien arvojärjestys on normaali. Pelaaja, joka voittaa ensimmäisenä tikin on pelinviejän pari. Tämän pitää kuitenkin tapahtua ensimmäisen kolmen tikin aikana. Mikäli pelinviejä voittaa itse kolme ensimmäistä tikkiä, hän pelaa yksin.

Köyhyys. Pelaaja, jolla on korkeintaan kolme valttia, voi tarjoutua pelaamaan köyhyyspelin. Pelinviejä asettaa kolme korttia kuvapuoli alaspäin pöydälle. Näiden korttien on sisällettävä pelinviejän kaikki valtit. Muilla pelaajilla on mahdollisuus ryhtyä pelinviejän pariksi ottamalla nämä kortit käteensä ja antamalla vaihdossa kolme omaa korttiaan pelinviejälle. Palautetuissa korteissa voi olla valtteja ja pelinviejän antamia kortteja.

Oikeus ryhtyä pelinviejän pariksi kiertää pöydän ympäri myötäpäivään. Mikäli kukaan ei halua pelata pelinviejän parina, jako keskeytetään ja sama jakaja jakaa uudestaan.

Soolo. Soolossa pelinviejä pelaa yksin kolmea pelaajaa vastaan. Sooloja on useita erilaisia, mutta niiden arvo peliä valittaessa on sama:

• Valttisoolo: Pelinviejän valitsema maa on valttia. Jos ruutu ei ole valttia, ruutujen A, 10, K ja 9 ovat tavallisia kortteja ja valitun maan kortit ovat valttia niiden sijasta. Jos hertat ovat valttia, ♥10 on silti paras valtti.
• Kuningatarsoolo: Vain kuningattaret ovat valttia. Muissa maissa korttien arvojärjestys on A, 10, K, J, 9.
• Sotilassoolo: Vain sotilaat ovat valttia. Muissa maissa korttien arvojärjestys on A, 10, K, Q, 9.
• Ässäsoolo: Valttia ei ole. Kaikissa maissa korttien arvojärjestys on A, 10, K, Q, J, 9. Tätä peliä kutsutaan myös kasvisvaihtoehdoksi.

Pelin kulku

Etukäsi ajaa ensimmäiseen tikkiin. Pelissä on maantuntopakko. Valtit ovat oma maansa. Esimerkiksi ♣Q on valtti eikä risti, eikä sitä saa pelata ristitikkiin, jos pelaajalla on ristejä ädessään.

Pelinviejän joukkue on re, vastapuoli on kontra. Re-joukkueen tavoitteena on voittaa vähintään 121 pistettä tikeistä. Kontran tavoitteena on voittaa vähintään 120 pistettä.

Re-joukkueen jäsenet voivat sanoa ”re” milloin tahansa jaon aikana, jos heillä on kädessään vähintään 11 korttia. Kontra-joukkue voi sanoa samoin ”kontra”. Nämä ilmoitukset kasvattavat pelin arvoa. Jos vastapuoli on korottanut, siihen voi vastata omalla ilmoituksella niin kauan kuin kädessä on vähintään 10 korttia.

Jos ”kontra” sanotaan, mutta ei ”re”, re-joukkueelle riittää voittoon 120 pistettä.

Jos toinen osapuoli ei saa 90 pistettä kokoon, vastapuoli saa bonuksen ”ei 90”. Muita bonuksia ovat ”ei 60”, ”ei 30” ja ”schwarz” (ei ollenkaan tikkejä). Bonukset saa, ilmoitti tai ei, mutta ne voi myös ilmoittaa jaon aikana saadakseen lisäpisteitä. Jotta bonuksen voi ilmoittaa, kädessä pitää olla vähintään tietty määrä kortteja:

• ei 90: 10 korttia tai enemmän
• ei 60: 9 korttia tai enemmän
• ei 30: 8 korttia tai enemmän
• schwarz: 7 korttia tai enemmän

Ilmoitukset on tehtävä järjestyksessä, aloittaen ilmoituksesta ”re” tai ”kontra”. Jotta re-joukkue voisi ilmoittaa ”ei 60”, heidän on siis täytynyt ensin ilmoittaa ”re” ja ”ei 90”.

”Re” tai ”kontra” voi sanoa myös vastauksena mihin tahansa näistä ilmoituksista, jos sitä ei ole vielä sanottu. Vastaajalla täytyy olla kädessään yksi kortti vähemmän kuin ilmoituksen tekijältä vaaditaan: jos pelinviejä sanoo ”ei 60”, ”kontra” tähän pitää sanoa kun kädessä on 8 korttia tai enemmän.

Jos pelataan hääpeliä, ilmoituksia ei voi tehdä ennen kuin tikki, jossa parit on määritelty on pelattu. Ilmoituksiin vaadittavaa korttimäärää vähennetään ennen avioliittoa pelattujen tikkien määrällä. Jos pelinviejä voittaa ensimmäisen tikin mutta häviää toisen ja saa siten parin kahden tikin jälkeen, niin ”ren” tai ”kontran” voi ilmoittaa niin kauan kuin pelaajilla on kädessään vähintään 9 (11 – 2) korttia. Sama pätee muihin ilmoituksiin.

Pisteenlasku

Kun pelataan kaksi vastaan kaksi, kumpikin häviäjistä maksaa pelin arvon toiselle voittajista. Kun pelataan yksi vastaan kolme, yksinäinen pelaaja saa voittaessaan pisteitä kaikilta muilta ja maksaa hävitessään kaikille muille. Jos pelin arvo on esimerkiksi kolme, paripelissä voittajat saavat kolme pistettä ja häviäjät menettävät kolme. Soolossa yksinäinen voittaja saisi yhdeksän pistettä, mutta hävitessään maksaisi saman verran eli kolme pistettä vastapelaajaa kohden.

Pelin peruspistearvo on yksi. Pelinviejän joukkue eli re-joukkue voittaa yhden pisteen, mikäli he saavat 121 korttipistettä. Jos kontra-joukkue voittaa vähintään 120 pistettä, he saavat yhden pisteen pelistä ja yhden pisteen pelaamisesta ”gegen die Alten” eli vanhoja naisia vastaan.

”Re” ja ”kontra” ovat kumpikin kahden pisteen arvoisia. Jos molemmat ilmoitetaan, pelin arvoon lisätään neljä. Muistakaa, että jos vain ”kontra” ilmoitetaan, kontra-joukkueen on saatava 121 pistettä ja re-joukkueelle riittää 120.

”Ei 90”, ”ei 60”, ”ei 30” ja ”schwarz” ovat kukin yhden pisteen arvoisia. Niistä lasketaan mukaan kaikki mahdolliset.

Esimerkki: Jos re-joukkue voittaa ja vastapuoli saa 24 pistettä, re-joukkue voittaa neljä pistettä: 1 piste pelistä, 1 piste vastapuolen jättämisestä alle 90 pisteen, 1 piste vastapuolen jättämisestä alle 60 pisteen ja 1 piste vastapuolen jättämisestä alle 30 pisteen.

Ilmoitukset ovat nekin yhden pisteen arvoisia. Ilmoituksissa piilee kuitenkin vaara, sillä epäonnistuminen johtaa koko pelin häviämiseen. Silloin vastapuoli voittaa sen verran, mitä toinen joukkue olisi voittanut onnistuessaan.

Esimerkki: Joukkue ilmoittaa ”re”, ”ei 90” ja ”ei 60” ja voittaa 172 korttipistettä. Seurauksena on tappio, sillä vastapuoli sai 68 pistettä. Voittoa varten vastapuolen olisi pitänyt jäädä alle 60 pisteen. Siispä vastapuoli voittaa kahdeksan pistettä: 1 piste pelistä, 1 piste vanhoja naisia vastaan pelaamisesta, 2 pistettä re-ilmoituksesta, 1 piste vastapuolen jättämisestä alle 90 pisteen, 1 piste tämän ilmoittamisesta, 1 piste vastapuolen jättämisestä alle 60 pisteen ja 1 piste tämän ilmoittamisesta. Jos ”ei 60” olisi jätetty ilmoittamatta, pelinviejän joukkue olisi onnistunut. Silloin pistesaalis olisi viisi pistettä: 1 piste pelistä, 2 pistettä re-ilmoituksesta, 1 piste vastapuolen jättämisestä alle 90 pisteen ja 1 piste tämän ilmoittamisesta.

Esimerkki: On ilmoitettu ”re” ja ”ei 90”, vastapuoli on ilmoittanut ”kontra”. Re-joukkue saa 88 pistettä. Vastapuoli voittaa yhdeksän pistettä: 1 piste pelistä, 1 piste vanhoja naisia vastaan pelaamisesta, 2 pistettä re-ilmoituksesta, 2 pistettä kontra-ilmoituksesta, 1 piste re-joukkueen epäonnisesta yrityksestä jättää vastapuoli alle 90 pisteen, 1 piste tämän ilmoittamisesta ja 1 piste siitä, että kontra-joukkue sai jätettyä vastapuolen alle 90 pisteen.

Edellä mainittujen pisteiden lisäksi on mahdollista saada lisäpisteitä tietyistä suorituksista jaon aikana. Nämä pisteet eivät riipu siitä, kuka pelin voittaa. Pisteet lasketaan joukkueittain, eli pelaaja, joka onnistuu lisäpisteessä auttaa myös pariaan. Lisäpisteitä ei saa soolossa.

• Ketun sieppaus: Joukkue saa yhden pisteen voittamalla vastapuolen ruutuässän eli ketun tikissä. Ässä jätetään kuvapuoli ylöspäin pisteen merkiksi. Jos on vielä epäselvää, ketkä pelaavat yhdessä, kortti jätetään kuvapuoli ylöspäin ja käännetään nurin myöhemmin, jos ilmenee että pelaaja voitti ässän omalta pariltaan.
• Karlchen Müller (”Mylläri-kalle”): Jos voittaa viimeisen tikin ristisotilaalla, voittaa yhden pisteen. Jos kortin pelaa viimeiseen tikkiin ja sen häviää vastapuolelle, joukkue menettää pisteen. Jos oma pari voittaa viimeisen tikin, pisteitä ei saa eikä menetä.
• Doppelkopf: Jos voittaa tikin, jossa on pelkkiä ässiä ja kymppejä (eli vähintään 40 pistettä), saa lisäpisteen. Yksi korteista jätetään kuvapuoli ylöspäin voitettujen tikkien pinoon tämän merkiksi.

Pelin päättyminen

Peliä voi pelata haluamansa määrän kierroksia, kunhan kaikki pelaajat toimivat jakajana yhtä monta kertaa. Turnauksissa pelataan yleensä 24 jakoa, joista neljä on pakkosooloja. Jokaisen pelaajan on silloin tarjottava soolo vähintään kerran 24 jaon aikana. Ensimmäinen soolo, jonka pelaaja pelaa on pakkosoolo. Pakkosoolaaja ajaa ensimmäiseen tikkiin ja jaon jälkeen sama jakaja tekee työt uudestaan.

Enemmänkin sooloja saa pelata, mutta mikäli peliä valittaessa useampi kuin yksi pelaaja haluaa pelata soolon, pakkosoolo saa etusijan vapaaehtoisesta soolosta. Jos pelaaja ei ole pelin päättyessä pelannut pakollista sooloaan, pelataan vielä yksi jako, jolloin pelaajan on pelattava pakollinen soolonsa.

Muunnelmia

Peliin on valtavasti erilaisia muunnelmia. Kokeilemisen arvoisia ovat:

• Jos molemmat herttakympit pelataan samaan tikkiin, viimeisenä pelattu voittaa.
• Jos useampi pelaajista haluaa pelata soolon, jälkimmäisenä vuorossa oleva voi ylittää tavallisen soolon tarjoamalla soolon ja ei 90. Ensimmäinen pelaaja voi passata tai pelata itse soolon ja ei 90. Tästä voi korottaa lupaamalla soolon ja ei 60 ja niin edelleen.
• Re ja kontra tuplaavat pelin pistearvon.
• Kaikkien soolojen pistearvo tuplataan (tai ne sisältävät automaattisen re-ilmoituksen).