Pohjoismaiseen valtittomaan vistiperinteeseen kuuluva tuppi on Suomessa pohjoinen savottakämppien tikkipeli, jonka suosio alkaa jostain Oulun paikkeilta. Opiskelijat ja etelään valuva muuttoliike ovat tehneet pelin tutuksi myös Etelä-Suomessa, mutta tupen pelaajilta löytyy usein joku yhteys pohjoiseen.
Puhtaimmillaan peli on neljän tuppena, mutta jonkinlaiset muunnelmat löytyy myös kahdelle ja kolmelle.
Tupen säännöt löydät myös 150 korttipeliä -kirjasta.
Pelin tavoite
Pelaajat yrittävät joko voittaa tai välttää tikkejä.
Jako
Pelaajille jaetaan 13 korttia.
Pelin näyttö
Pelaajat valitsevat, pelataanko ramia vai noloa. Ramissa pelaajat yrittävät voittaa tikkejä, nolossa niitä vältetään. Peli valitaan joko erityisillä punaisilla ja mustilla näyttökorteilla tai sitten pelaajan kädestä valituilla oikeanvärisillä korteilla.
Etukäsi näyttää ensimmäisenä. Ramia näytetään punaisella kortilla ja noloa mustalla. Mikäli ei käytetä näyttökortteja, peliä ei saa näyttää kakkosella tai kuninkaalla, vaan pelaajan on valittava joku muu kortti. Mikäli sopivaa näyttökorttia ei ole kädessä, pelaaja sanoo, kumman pelin valitsee.
Näyttäminen jatkuu myötäpäivään ja päättyy heti, kun joku näyttää ramia. Noloa pelataan, jos kukaan ei näytä ramia.
Pelin kulku
Nolossa pelin aloittaa etukäsi, ramissa ramaajasta eli ramia näyttäneestä pelaajasta edellinen pelaaja. Pelissä on maantuntopakko, mutta ei valttia. Ässä on korkein kortti. Tikin voittaa suurin pelattu kortti ajettua maata. Tikin voittaja ajaa seuraavaan tikkiin.
Voitetut kortit pinotaan kasoiksi siten, että joukkueiden keräämien kasojen määrä on selvillä vastapuolelle koko ajan.
Pisteenlasku
Mikäli pelattiin noloa, jaon voittaa pari, joka keräsi vähemmän kasoja. Kuudella kasalla joukkue saa neljä pistettä ja jokainen kasa vähemmän lisää pisteitä neljällä.
Viidellä kasalla saa siis kahdeksan pistettä, neljällä kaksitoista ja niin edelleen.
Ramissa voittoon tarvitaan seitsemän kasaa. Seitsemästä kasasta saa neljä pistettä, sen jälkeen jokainen ylimääräinen kasa on neljän pisteen arvoinen.
Jos ramannut joukkue häviää ramin, tapahtuu ramin ryöstö. Ryöstetty rami on arvoltaan kaksinkertainen, eli jokainen kasa seitsemännestä alkaen on kahdeksan pisteen arvoinen.
Tupessa vain toisella joukkueista voi olla pisteitä, jolloin joukkue on ylhäällä tai nousussa. Jos ylhäällä oleva pari häviää jaon, he putoavat nolliin eli peli on pöydässä. Jako lopetetaan heti, kun on selvää, että johdossa oleva pari häviää.
Peli päättyy, kun toinen joukkueista pääsee 52 pisteeseen. Silloin vastajoukkue on pantu tuppeen. Jos pari voittaa pelin ramin ryöstöllä yhdellä jaolla, vastapuoli on nälsytupessa ja tappio on sitäkin häpeällisempi.
Muunnelmia
Lyhyempää ja pituudeltaan ennakoitavampaa peliä haluavat voivat käyttää sääntöä, jossa kumpikin joukkue laskee pisteitä ja molemmilla joukkueilla voi olla pisteitä yhtä aikaa. Toinen vaihtoehto on turnauspelien tapaan pelata esimerkiksi 24 jakoa ja lopuksi kesken oleva nousu loppuun, jonka jälkeen lasketaan parien ylhäällä ollessaan keräämät pisteet yhteen ja eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa.
Jotkut tuntevat myös soolin, jossa ramia vastaan puolustavan parin toinen pelaaja pelaa yksin ramaajia vastaan. Soolaaja antaa parilleen yhden kortin ja saa yhden kortin tilalle. Soolissa ässä on pienin kortti ja soolaaja pelaa aina viimeisenä tikkiin. Soolaajan pari ei osallistu. Jos soolaaja selviää tikeittä, pari saa 24 pistettä. Jos soolaaja ottaa yhdenkin tikin, ramaajat saavat 24 pistettä. Soolia eivät kaikki tunne, eikä sitä käytetä turnauspeleissä.
Kolmen tupessa kortit jaetaan kuten neljälle pelaajalle, mutta yhtä kasaa ei käytetä. Pelaajat pelaavat yksin. Kolminpelissä pelataan aina ramia. Muuten kolmen tuppi on kuin nelinpeli.
Kahden tuppea voi pelata esimerkiksi avotuppena. Siinä pelaajille jaetaan kymmenen korttia kuvapuoli alaspäin ja niiden päälle toiset kortit kuvapuoli ylöspäin. Loput kortit jaetaan käsikorteiksi. Pelaajat valitsevat pelaavatko ramia vai noloa kuten nelinpelissä. Pöydällä auki olevat kortit ovat käytettävissä ja kun kortti käytetään, sen alta paljastuva kortti käännetään esiin.

{ 6 kommentit… lue ne alta tailisää omasi }
Väärin, väärin !!
Ramissa pelin aloittaa ramia näyttäneen pelaajan edeltävä pelaaja – ei seuraava, kuten ylläolevassa ohjeistatte.
Muuten on melekein kuin pohojosen pojan kirjoittama.
Kiitos korjauksesta, nyt on sääntö oikein. Hivenen epätavallinen sääntö, että edeltäjä aloittaa, sillä kai tuli tuo seuraava tuohon.
Pieni korjaustarve tiedoksenne.
Pitäisi käyttää sanaa nulo, ei nolo.
Nuloa olen pelannut tukkikämpillä, uittopuroilla, porokämpillä ja nähnyt tupenpelaajia ammattilsia, Suomen mestareitakin. Tupen Suomenmestaruuksista pelataan pohjoisessa. Taitavat pelaavat nuloa, ronskit aloittelijat lankeavat helpommin ottamaan eli ramaamahan.
Nulo ( Espanja – Suomi ) tarkoittaa:
mitätön,olematon,kykenemätön, ei yhtään, nolla, ei mitään. Siispä nuloa pelattaessa pyritään välttämään tikkejä > ei yhtään. Ramissa taas pyritään saamaan itselle tikkejä ja joskus rami päättyy ryöstöönkin ja peli loppuu lyhyeenkin kun ramaaja jää tikeittä. Se on siinä.
Hmm, tämä on kyllä ensimmäinen kerta kun olen kuullut nulosta puhuttavan, kaikkialla muualla (esimerkiksi Tupen SM-säännöissä) puhutaan nolosta. Noloa pelataan muissakin korttipeleissä. Sama italian tai espanjan nullo siellä joka tapauksessa taustalla. Mutta hyvä tieto, jos tuo kerran on yleinen termi joissain yhteyksissä.
Yksi tupen Suomen mestari löytyy kyllä kaveripiiristä minultakin…
Onko kenelläkään tietoa sellaisesta pelistä kuin SANKKU tai SANKKI nimi on kuulopuhe? olen kerran ollut sitä ystävillä pelaamassa jäin jotenkin koukkuun mutta en löydä ohjetta kyseiseen peliin, kiitän yhteyden otosta vaikka ei kyseistä peli ohjetta löytyisikään KIITOS
Olisiko sinkki? Sinkillä viitataan yleensä ginirommiin, mutta nimeä käytetään valitettavasti muistakin peleistä.