Myllymatti on alkuperältään todennäköisesti suomalainen peli, joka tunnetaan myös nimellä koira. Cristian Seresin myllymatti-sivulla on ansiokasta tutkimustyötä pelin taustasta.

Pelin säännöt löydät myös 150 korttipeliä -kirjasta.

Pelin tavoite

Pelin ensimmäisessä vaiheessa yritetään kerätä mahdollisimman hyviä kortteja toista vaihetta varten. Toisessa vaiheessa yritetään välttyä jäämästä viimeiseksi pelaajaksi, jolla on kortteja kädessään.

Jako

Pelaajille jaetaan kolme korttia. Loput pakasta jäävät umpipakaksi.

Pelin kulku

Etukäsi aloittaa pelaamalla ensimmäiseen tikkiin. Aina kortin pelattuaan pelaajat täydentävät kätensä kolmeen korttiin umpipakasta. Kortin voi pelata käden sijasta myös suoraan pakasta kääntäen.

Tikkiin osallistuu kaksi vierekkäistä pelaajaa kerrallaan, ensimmäisessä tikissä siis etukäsi ja hänestä seuraava pelaaja myötäpäivään. Voittaja aloittaa seuraavan tikin ja pelaa edelleen seuraavaa pelaajaa vastaan. Samat kaksi pelaajaa voivat siis pelata monta korttia putkeen.

Maalla ei ole merkitystä eikä valttia ole, joten suurempi kortti voittaa. Ässä on suurin kortti. Mikäli molemmat pelaavat yhtä suuren kortin, tulee kina. Kummatkin pelaavat uuden kortin, kunnes toinen pelaa isomman kortin ja voittaa.

Voittaja kerää kaikki tikin kortit eteensä kuvapuoli alaspäin.

Umpipakan viimeinen kortti määrää toisen vaiheen valtin. Pelaaja, joka sen saa, laittaa sen katsomatta sivuun ja ottaa sen käteensä vasta kun käsikortit on pelattu.

Jos käsikortit loppuvat ennen kuin kaikki tikit saadaan ratkaistua, pelaajat näyttävät käyttämättä jääneet käsikorttinsa muille ja laittavat ne voittamiensa tikkien kanssa samaan pinoon.

Pelin toinen vaihe

Nyt alkaa pelin toinen vaihe. Ensimmäisessä vaiheessa voitetut kortit ovat tämän kierroksen käsikortit. Tavoitteena on päästä korteista eroon. Pelin aloittaa viimeisen tikin voittaja ensimmäiseltä kierrokselta.

Pakan viimeinen kortti ensimmäisestä vaiheesta määrää valtin. Valtin päälle saa lyödä vain valttia, muun kortin päälle isomman kortin samaa maata tai valtin. Valttia saa pelata, vaikka olisi oikeaakin maata kädessä.

Jos pelaaja ei pysty tai halua lyödä korttia, hänen on otettava pöydästä viimeksi pelattu kortti käteensä, jonka jälkeen vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Kun pöydässä on yhtä monta korttia kuin pelissä oli läjän aloitushetkellä pelaajia, läjä kaatuu ja viimeisen kortin lyönyt saa aloittaa uuden haluamallaan kortilla.

Peli jatkuu, kunnes vain yhdellä pelaajista on kortteja kädessään. Hän häviää eli on myllymatti.

Durak on yksi Venäjän suosituimpia korttipelejä ja tämä podkidnoi-muunnelma on yksi sen kiinnostavimmista muodoista. Peli muistuttaa jonkin verran kotimaista moskaa. Joku muunnelma durakista on nimestä päätellen myös turakan taustalla.

Peli on parhaimmillaan nelinpelinä pareittain, mutta toimii myös muilla pelaajamäärillä yksin tai joukkueissa.

Pelin säännöt löydät myös 150 korttipeliä -kirjasta.

Pelin tavoite

Tavoitteena on välttyä jäämästä viimeiseksi pelaajaksi, jolla on kortteja kädessään. Viimeinen pelaaja on typerys (durak tarkoittaa typerystä), jota pilkataan. Jos pelataan useampi jako, voidaan laskea, kuka hävisi useimmin ja painostaa tämä tekemään jotain hölmöä, mutta huvittavaa.

Jako

Edellisen jaon häviäjä tekee työt, ensimmäisessä jaossa jakovuoron voi vaikka arpoa. Pakkaa ei nosteta, mutta jakaja voi tarjota pakkaa jollekulle nostettavaksi. Jos tämä koskee pakkaan, hänestä tulee uusi jakaja (ja typerys).

Pelaajille jaetaan kuusi korttia pakasta, jossa on kortit A-6 joka maasta. Pakan seuraava kortti käännetään esiin näyttämään valttia. Loput kortit laitetaan valttikortin päälle poikittain nostopakaksi.

Kuudella pelaajalla kortteja ei jää yli. Jakajan viimeinen kortti määrää tällöin valtin.

Pelin kulku

Ensimmäisessä jaossa aloitusvuoro on sillä, jolla on valttikuutonen eli alin valtti. Jos kellään ei ole valttikuutosta, aloitusvuoron saa valttiseiskalla, sitten kahdeksikolla ja niin edelleen. Pienimmän valtin omistaja saa aloittaa millä tahansa kortilla. Myöhemmissä jaoissa etukäsi aloittaa.

Hyökkäykset

Peli koostuu hyökkäyksistä, joissa on hyökkääjä ja puolustaja. Etukäsi on siis ensimmäinen hyökkääjä, puolustaja on aina hyökkääjän vasemmalla puolella istuva pelaaja. Hyökkääjä aloittaa pelaamalla yhden kortin kädestään kuvapuoli ylöspäin puolustajan eteen. Voittaakseen hyökkäyksen puolustajan on kaadettava kortti pelaamalla sen päälle suurempi kortti samaa maata tai valtti. Valtin voi kaataa vain suuremmalla valtilla.

Mikäli puolustaja kaataa ensimmäisen hyökkäyskortin, hyökkääjä saa pelata toisen kortin. Mikäli sekin kaatuu, kortteja saa pelata vielä, seuraavilla ehdoilla:

1. Uuden kortin on oltava numeroarvoltaan sama kuin joku aikaisemmin samassa hyökkäyksessä pelattu kortti, joko hyökkäyskortti tai kaatokortti.
2. Hyökkääjien pelaamien korttien määrä ei saa ylittää kuutta.
3. Jos puolustajalla oli alussa kädessään alle kuusi korttia, hyökkääjät eivät saa pelata enempää kortteja kuin puolustajan käsikorttien verran.

Hyökkäyskortit pelataan puolustajan eteen kuvapuoli ylöspäin ja kaatokortit niiden päälle siten, että kumpikin kortti näkyy. Jos hyökkäyskortteja pelataan liikaa, puolustaja voi valita, mitkä korteista kaataa ja mitä ei.

Alkuperäinen hyökkääjä johtaa hyökkäystä, mutta muutkin voivat osallistua, mikäli saavat luvan päähyökkääjältä. Päähyökkääjä voi myös kysyä muilta pelaajilta kysymyksiä, esimerkiksi voivatko he hyökätä valtilla, ja vastauksesta riippuen joko jatkaa hyökkäystä itse tai antaa muiden hyökätä. Toissijainen hyökkääjä istuu puolustajan vasemmalla puolella, seuraava pelaaja on kolmas hyökkääjä ja niin edelleen.

Jos pelaajia on viisi tai kuusi eikä pelata joukkueina, vain puolustajan kummallakin puolella istuvat pelaajat saavat osallistua hyökkäykseen.

Puolustaminen

Puolustaja puolustaa aina yksin. Paripelissä oman parin puolustaessa pelaaja ei voi osallistua millään tapaa.

Puolustaja onnistuu, mikäli joku ehdoista täyttyy:

• Hän saa kaadettua kaikki pelatut kortit.
• Hän kaataa kuusi korttia.
• Hänellä ei ole enää kädessään kortteja käytettyään kaikki korttinsa kaatamiseen.

Jos puolustaja onnistuu, kaikki hyökkäyksen kortit laitetaan poistopakkaan kuvapuoli alaspäin. Puolustajasta tulee uusi hyökkääjä ja hänen vasemmalla puolellaan istuvasta pelaajasta uusi puolustaja.

Mikäli puolustaja ei pysty tai halua kaataa kortteja, hänen on nostettava käteensä kaikki hyökkäyksen aikana pelatut kortit, myös ne, jotka hän on jo aikaisemmin kaatanut. Hyökkääjät voivat lisäksi antaa hänelle kortteja, jotka he olisivat voineet hyökkäyksen aikana vielä pelata ja puolustajan on otettava myös nämä kortit käteensä. Tässä kohtaa pätee kuitenkin kuuden kortin sääntö. Koska hyökkäykseen saa pelata korkeintaan kuusi korttia, puolustajan ei tarvitse lopuksi nostaa kuin kuusi korttia ja itse pelaamansa kortit. Loput palautetaan hyökkääjille.

Kun hyökkäys on ohi, kaikki pelaajat nostavat pakasta kortteja, kunnes heillä on vähintään kuusi korttia kädessään. Hyökkääjä nostaa ensin, sitten kaikki hyökkäykseen osallistuneet pelaajat järjestyksessä myötäpäivään ja viimeisenä puolustaja. Jos pakka loppuu kesken, loput pelaajat ovat nostamatta. Tästä syystä järjestys on tärkeä!

Ennen pakan loppumista pelaaja, jolla on valttikuutonen voi vaihtaa sen valtinnäyttökorttiin. Vaihdon voi tehdä koska tahansa, mutta vain se pelaaja, jolle kortti alunperin jaettiin tai joka nosti sen pakasta.

Loppupeli

Pelaajat, joilla ei ole enää kortteja, putoavat pelistä pois. Joukkuepeleissä tämä mutkistaa hieman pelijärjestystä. Yksilöpelissä yksinkertaisesti hypätään kortittomien pelaajien vuoron yli, paripelissä vuoron saa parin toinen pelaaja.

Oletetaan pelaajat A, B, C ja D yksilöpelissä. A hyökkää B:n kimppuun, B torjuu hyökkäyksen, mutta menettää touhussa kaikki korttinsa. Nyt olisi B:n vuoro hyökätä, mutta koska B:llä ei ole kortteja, vuoro siirtyy C:lle, joka hyökkää D:n kimppuun.

Jos sama tilanne tulisi paripelissä (A ja C ovat pareja, samoin B ja D), B:n kuuluisi hyökätä C:n kimppuun. Koska B on jo poissa pelistä, tilalle tulee pari, eli D hyökkää C:n kimppuun. Jos D onnistuu hyökkäyksessä, vuoro siirtyy B:ltä C:n yli D:lle, joka hyökkää nyt A:n kimppuun. Jos A torjuu hyökkäyksen, hän hyökkää seuraavaksi D:n kimppuun.

Näin siis D paikkaa B:tä sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa: aina kun olisi B:n vuoro hyökätä, D hyökkää ja puolustajana on se, joka normaalisti puolustaisi B:tä vastaan ja kun B:tä kohti hyökätään, puolustajana on D.

Kuuden pelaajan joukkuepelissä periaate on sama, mutta käytännössä tilanteet hieman mutkikkaampia. Kun pelaajalta loppuvat kortit, hänen paikalleen tulee (teoriassa, käytännössä istumapaikkoja ei vaihdella) joukkueen seuraava pelaaja. Tyhjä paikka siirtyy tavallaan viimeiseksi. Kun tulee tyhjän paikan vuoro pelata, joukkueen jäljellä olevat pelaajat siirtyvät taas eteenpäin.

Tätä prosessia on melko vaikea selittää selkeästi, mutta ehkä esimerkki auttaa (kiitokset Cristian Seresille esimerkistä). Pelaajat istuvat järjestyksessä A1, B1, A2, B2, A3 ja B3. Kaikki A- ja B-pelaajat ovat samalla puolella. Oletetaan, että B1 on päässyt eroon korteistaan. Tyhjää paikkaa merkitään jatkossa kirjaimella X.

On A1:n vuoro. Hänen kuuluisi hyökätä B1:tä vastaan, joten B2 ja B3 siirtyvät paikkaamaan tyhjää paikkaa: A1-B2-A2-B3-A3-X. Tämä siirtyminen tapahtuu siis pelaajien päässä, ei pöydän ympärillä.

B2 torjuu, joten hän hyökkää nyt A2:ta vastaan, joka siis istuu hänen oikealla puolellaan pöydässä. Hyökkäys onnistuu, jonka jälkeen vuoro on B-joukkueen seuraavalla pelaajalla B3:lla. Hän hyökkää A3:a vastaan ja onnistuu hänkin.

Nyt vuoron pitäisi siirtyä B-joukkueen seuraavalle pelaajalle, mutta koska B1 on jo poissa pelistä, B2 ja B3 vaihtavat taas paikkaa: A1-B3-A2-X-A3-B2. B2 hyökkää nyt A1:tä kohtaan. Näin peli etenee, vaan onneksi näitä mutkikkaampia kuvioita ei useinkaan tarvitse pelata pitkään.

Perusajatus on kuitenkin se, että kummankin joukkueen sisällä pelivuoro kiertää tasaisesti pelaajalta toiselle, vaikkakin sitten eri tahtia kuin toisessa joukkueessa. Jos siis A1 on A-joukkueesta viimeksi ollut hyökkäyksen kohteena, seuraavaksi tulee A2, tuli hyökkäys mistä suunnasta tahansa.

Pelin päättyminen

Yksilöpelit jatkuvat pakan loppumisen jälkeen, kunnes jäljellä on yksi pelaaja, jolla on kortteja. Hän on häviäjä, typerys, joka tekee työt seuraavassa pelissä.

Joukkuepeli loppuu, kun jäljellä on enää yhden joukkueen pelaajia. Tämä joukkue on hävinnyt. Kuka tahansa joukkueen jäsenistä voi tehdä seuraavat työt.

Peli voi päättyä vasta kun hyökkäys on ohi. Mikäli hyökkäyksen jälkeen kenelläkään ei ole enää kortteja jäljellä, kyseessä on tasapeli. Edellisen kierroksen häviäjä tekee työt.

Muunnelma

Pelistä on erilaisia muunnelmia. Jos pelaajia on yli kolme, seuraava muunnelma voi olla hyödyllinen: ensimmäistä puolustajaa vastaan saa pelata vain viisi korttia, ei kuutta kuten yleensä.

Turamoska on yksi muoto lyöntipelistä, jonkinlainen sekoitus turakkaa ja moskaa. Cristian Seresin  mukaan peli on Parikkalan kansallispeli. Nämä säännöt perustuvat Kalle Lyytikäisen kirjoittamiin sääntöihin, jotka hävisivät netistä jo muutama vuosi sitten. Onnistuin kuitenkin kaivamaan ne Internet Archivesta.

Pelin tavoite

Pelissä pitää päästä korteista eroon. Pelin voi kuitenkin voittaa vasta, kun pakka on loppu.

Jako

Pelaajille jaetaan kuusi korttia yksitellen. Pakan seuraava kortti käännetään oikeinpäin ja laitetaan pakan alle poikittain näyttämään valttimaata.

Tämän kääntökortin saa koska tahansa vaihtaa itselleen pelaamalla sen tilalle valttikakkosen eli pienimmän valtin.

Myöhemmissä jaoissa edellisen jaon häviäjä tekee työt. Jos jakaja tarjoaa pakkaa nostettavaksi ja joku erehtyy sen nostamaan, nostaja häviää samantien ja joutuu tekemään työt.

Pelin kulku

Etukäsi eli jakajasta seuraava myötäpäivään aloittaa pelaamalla pöytään kortteja. Haaste voi olla yksittäinen kortti tai joukko kortteja, joissa jokaista numeroa on vähintään kaksi korttia.

Haasteen voi tehdä myös kääntämällä pakan päällimmäisen kortin pöytään.

Vastaaja kaataa haastekortteja pelaamalla niiden päälle arvokkaampia kortteja. Ässä on korkein kortti, kakkonen on pienin. Valtti kaataa mitä tahansa ei-valttia.

Kun avaushaaste on pelattu, muut pelaajat voivat lisätä haastekortteja pöytään. Vain sellaisia kortteja saa pelata, joiden numeroisia kortteja on jo pelattu joko haasteiksi tai kaatokorteiksi. Vastaaja voi itsekin pelata itselleen lisää kaadettavaa.

Avoimia, kaatamattomia haasteita saa olla pelissä vain niin monta, kuin vastaajalla on kortteja kädessä. Jos joku pelaa ylimääräisiä haasteita, hän joutuu nostamaan pelaamansa kortit takaisin käteensä.

Kaikki muut paitsi vastaaja nostavat pakasta heti uusia kortteja tilalle, jos kädessä on alle kuusi korttia. Vastaaja nostaa käden kuuteen korttiin vasta vuoronsa lopussa.

Lopuksi kaadetut kortit laitetaan lopuksi kaatopakkaan ja vastaaja nostaa kaatamatta jääneet haasteet käteensä. Vastaaja voi vielä kääntää pakasta yhden kortin, jolla voi yrittää kaatoa. Mikäli kortilla ei voi kaataa mitään, vuoro päättyy ja vastaaja nostaa avoimet haasteet ja pakasta vetämänsä kortin käteensä. Jos kaato onnistuu, kortti kaadetaan ja vastaaja voi yrittää samaa uudestaan.

Pelin jatko

Jos vastaaja saa kaadettua kaikki haasteet, hän saa jatkaa pelaamalla haasteen seuraavalle pelaajalle. Jos jotain jäi kaatamatta, vastaaja menettää vuoronsa ja seuraava pelaaja on uusi haastaja.

Näin jatketaan, kunnes pakka loppuu. Sen jälkeen pelistä pääsee pois, kun saa pelattua kaikki käsikorttinsa. Ensimmäisenä korteistaan eroon päässyt voittaa, viimeiseksi jäänyt häviää ja tekee seuraavat työt.

Muunnelma

Jos pakassa on vain kaksi korttia jäljellä, voidaan viimeinen kuvapuoli alaspäin oleva kortti kääntää oikein päin (toinen pakassa olevista korteista on siis esiin käännetty valtti).

Moska on erityisesti Itä-Suomessa pelattu peli, joka on sukua mustallemaijalle ja venäläiselle durakille. Moska sopii hyvin pelaajille, jotka pitävät mustastamaijasta, mutta haluavat lisää haastetta. Samaa sukua on myös turamoska.

Sana moska voi tarkoittaa myös tuhtia vasaraa — lieköhän tämä myös selitys pelin alkuperälle? Pelissähän lyödään kortteja.

Pelin säännöt löydät myös 150 korttipeliä -kirjasta.

Moskaa voi pelata myös alle neljä, mutta parhaimmillaan se on, kun pelaajia on 4–6.

Pelin tavoite

Pelaajat yrittävät välttyä jäämästä viimeiseksi pelaajaksi, jolla on kortteja kädessään. Peli koostuu hyökkäyksistä, joissa yksi pelaajista kaataa kortteja, joilla muut hyökkäävät hänen kimppuunsa.

Jako

Ensimmäinen jakaja arvotaan, jatkossa edellisen pelin häviäjä on jakaja. Jakaja voi tarjota pakkaa nostettavaksi oikealla puolellaan istuvalle pelaajalle ja jos tämä erehtyy koskemaan pakkaan, hänestä tulee jakaja.

Pelaajille jaetaan kuusi korttia yksitellen. Seuraava kortti käännetään esiin ja laitetaan pakan alle poikittain. Tämä kortti määrää valtin. Pelaaja, jolla on kädessään valttikakkonen, voi vaihtaa sen koska tahansa pakan alla olevaan valttikorttiin.

Pelin kulku

Etukäsi aloittaa hyökkäämällä myötäpäivään seuraavan pelaajan kimppuun. Etukäsi on siis hyökkääjä ja hyökkäyksen kohdetta sanotaan tappajaksi. Kun hyökkääjä on aloittanut hyökkäyksen, muutkin pelaajat voivat osallistua.

Kun hyökkäys aloitetaan, hyökkääjä voi lyödä pöytään yksittäisen kortin tai sitten pareja, kolmosia ja nelosia. Sallittuja hyökkäyksiä olisivat esimerkiksi 6-6, 4-4-8-8, 5-5-5-K-K tai Q. Sen sijaan 2-7-7 ei ole sallittu, koska siinä on sekä yksittäinen kortti että pari. Yksittäisen kortin saa pelata vain yksinään.

Sen jälkeen tappaja tappaa haluamansa kortit käsikorteillaan. Tappaja kaataa hyökkäyskortteja pelaamalla jokaisen kortin päälle kädestään toisen kortin, joka on joko suurempi kortti samaa maata tai valttia. Valtin voi kaataa suuremmalla valtilla. Kaikkia kortteja ei ole pakko kaataa. Ässä on suurin kortti.

Muut pelaajat voivat osallistua hyökkäykseen

Muutkin pelaajat voivat osallistua hyökkäykseen pelaamalla kortteja, joiden numerot esiintyvät jo pöydällä. Jos hyökkäys aloitetaan nelosella, jonka tappaja kaataa seiskalla, muut pelaajat voivat nyt pelata nelosia ja seiskoja. Vuorojärjestystä ei ole, vaan pelaajat voivat pelata kortteja sitä mukaa kun tilaisuuksia aukeaa.

Korttien pelaamisen jälkeen pelaajat täydentävät käsikorttinsa kuuteen. Tappaja ei saa kuitenkaan täydentää kättään ennen kuin hyökkäys on ohi.

Hyökkäystä saa jatkaa, kunnes tappaja on käyttänyt kuusi käsikorttia tai hänen käsikorttinsa loppuvat. Tappajalta voi kysyä käsikorttien määrää. Jos pöydälle on pelattu vahingossa liikaa kortteja, hyökkääjä valitsee, mitkä korteista jäävät pöytään. Loput palautetaan takaisin pelaajilleen.

Hyökkäyksen loppuminen

Hyökkäys loppuu, kun tappaja saa kaikki kortit tapettua eivätkä muut pysty tai halua enää jatkaa. Hyökkäys loppuu myös silloin, kun tappaja lopettaa ja nostaa tappamattomat kortit käteensä. Muut saavat tällöin pelata vielä pöydällä olleiden korttien kanssa samannumeroisia kortteja, jotka tappajan on nostettava käteensä.

Kun hyökkäys on ohi, tapetut kortit ja tappokortit laitetaan poistopinoon ja tappaja täydentää kätensä kuuteen korttiin.

Jos tappaja sai kaikki kortit tapettua, hän saa nyt hyökätä seuraavan pelaajan kimppuun. Mikäli tappaja nosti yhdenkin kortin pöydästä, hyökkäysvuorossa on hänen vasemmalla puolellaan istuva pelaaja.

Pelin päättyminen

Kun nostopakka on loppu, pelataan vielä käsikorteilla, kunnes enää yhdellä pelaajalla on kortteja jäljellä. Hän häviää ja on seuraavan kierroksen jakaja.

Kitumaija on suomalainen lyöntipeli, jossa on piirteitä mustastamaijasta ja turakasta. Kiitokset säännöistä Cristian Seresille.

Pelin säännöt löydät myös 150 korttipeliä -kirjasta.

Pelin tavoite

Pelaajat yrittävät päästä korteistaan eroon. Pelaaja, jolla on viimeisenä kortteja kädessään, on kitumaija.

Ässä on korkein kortti. Ruutu on valttia. Risti on kova maa, jonka päälle ei voi pelata valttia. Pata ja hertta ovat tavallisia maita, joiden päälle voi pelata samaa maata tai valttia. Patakuningatar eli maija on pelissä erikoisasemassa.

Jako

Pelaajille jaetaan viisi korttia. Pakan päällimmäinen kortti käännetään kuvapuoli ylöspäin avopakaksi, loput jäävät nostopakaksi. Jos pakasta käännetään patakuningatar, se palautetaan pakan keskivaiheille ja tilalle käännetään uusi kortti. Avopakasta saa näkyä vain päällimmäinen kortti.

Pelin kulku

Etukäsi aloittaa, vuoro kulkee myötäpäivään. Pelaajat lyövät vuorollaan kaksi korttia avopakkaan. Ensimmäisen kortin eli kiinniottokortin tulee olla samaa maata ja suurempi kuin avopakan päällimmäisen kortin. Toisena korttina saa pelata haluamansa kortin. Vuoron lopuksi pelaaja nostaa pakasta kortteja siten, että hänellä on viisi korttia kädessään.

Ruutu on aina valttia, sitä saa lyödä muiden maiden päälle. Risti on kuitenkin kova maa, joka päälle ei voi pelata valttia. Ässä on suurin kortti.

Maijan eli patakuningattaren saa pelata ainoastaan toisena korttina. Sitä ei voi koskaan pelata kiinniottokorttina. Jos edellinen pelaaja on lyönyt maijan, seuraava pelaaja nostaa vuorollaan avopakan viisi päällimmäistä korttia, jonka jälkeen vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle.

Mikäli pelaaja ei voi tai ei halua pelata kiinniottokorttia, hän nostaa avopakasta kolme päällimmäistä korttia, jonka jälkeen vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle.

Avopakan alimmaista korttia ei koskaan tarvitse nostaa. Jos avopakassa on esimerkiksi kolme korttia ja pelaajan on nostettava kolme tai viisi, hän nostaa siis vain kaksi korttia.

Jos kädessä on tasan viisi korttia, pelaaja voi pelaamisen sijasta kääntää nostopakan päällimmäisen kortin avopakkaan. Jos käännetty kortti ei voita avopakan päällimmäistä korttia, pelaajan on nostettava sekä käännetty kortti että avopakan kolme päällimmäistä korttia. Myös toisen, vapaavalintaisen kortin, voi kääntää nostopakasta niin halutessaan.

Pelin päättyminen

Kun nostopakka loppuu, käsikortit pelataan loppuun. Pelaajien ei tarvitse paljastaa korttiensa määrää. Ensimmäisenä korteistaan eroon päässyt on voittaja, mutta peliä pelataan, kunnes vain yhdellä pelaajista on kortteja jäljellä. Jos pelaajan kortit loppuvat kesken vuoron, kiinniottokortti lasketaan vapaavalintaiseksi kortiksi, eli seuraavan pelaajan on lyötävä kiinniottokortti.

Muunnelmia

Vähän helpompi ja joutuisampi muunnelma saadaan, kun ristikin on tavallinen maa, jonka päälle voi pelata valttia.

Valtin voi valita pakasta kääntämällä. Pata ei kuitenkaan koskaan voi olla valttia.

Mustamaija on perinteinen lastenpeli, mutta se sopii myös kevyempää peliä haluaville aikuisille. Vaativampaa peliä haluavien kannattaa kokeilla moskaa tai podkidnoi durakia.

Pelin säännöt löytyvät myös 150 korttipeliä -kirjasta.

Pelin tavoite

Pelaajat yrittävät päästä korteistaan eroon. Häviäjälle jää käteen patakuningatar eli Musta Maija.

Jako

Pelaajille jaetaan viisi korttia.

Pelin kulku

Etukäsi aloittaa lyömällä pöytään yhden tai useampia kortteja, jotka ovat kaikki samaa maata.

Ensimmäisen lyönnin jälkeen jakaja kääntää pakan päällimmäisen kortin valtiksi. Pata ei voi olla valttia, joten jos pakasta nousee pataa, se laitetaan pakan keskelle ja tilalle käännetään uusi kortti. Kääntökortti laitetaan poikittain pakan alle.

Tämän jälkeen etukäsi nostaa pakasta kortteja, kunnes hänellä on viisi korttia kädessään.

Kun valtti on käännetty, etukädestä seuraava pelaaja voi yrittää kaataa kortit. Kortti kaatuu, kun päälle lyödään suurempi kortti samaa maata tai mikä tahansa kortti valttia. Ässä on korkein kortti, kakkonen pienin. Valtti kaatuu isommalla valtilla. Musta Maija ei kaadu millään.

Jos kaikki kortit kaadettiin, uhri täydentää kätensä viiteen korttiin pakasta ja lyö seuraavalle pelaajalle kaadettavaa. Jos yksikin kortti jää kaatamatta, uhri nostaa kaatamattomat kortit käteensä ja täydentää sitten kätensä viiteen korttiin. Tällöin vuoro siirtyy suoraan seuraavalle pelaajalle.

Peli nostopakan loppumisen jälkeen

Kun nostopakka loppuu, peliin tulee uusi sääntö. Uhrille ei saa lyödä kaadettavaa enemmän kuin tällä on kortteja kädessä.

Pelin päättyminen

Peli päättyy, kun vain yhdellä pelaajalla on kortteja kädessään, niiden joukossa Musta Maija. Tämä pelaaja häviää. Pelin voittaa se, joka pääsee ensimmäisenä korteistaan eroon.

Muunnelmia

• Jotkut jakavat kuusi korttia.
• Jotkut antavat hyökkääjän pelata lisää kortteja pakasta nostamisen jälkeen. Puolustaja voi estää tämän lyömällä kätensä saamiensa korttien päälle.

Tätä yksinkertaista laskupeliä pelataan lyhyemmällä 32 kortin pakalla, jossa ovat kortit A, K, Q, J, 10, 9, 8, 7 joka maasta.

Pelin säännöt löytyvät myös 150 korttipeliä -kirjasta.

Pelin tavoite

Pelaajat yrittävät välttää häviämistä.

Jako

Pelaajille jaetaan viisi korttia. Pakan päällimmäinen kortti käännetään poistopakan aluksi.

Pelin kulku

Etukäsi aloittaa. Vuorollaan pelaajat nostavat kortin pakasta niin kauan kuin pakkaa riittää, pelaavat kortin poistopakan päälle kuvapuoli ylöspäin ja sanovat ääneen poistopakan korttien pistearvojen summan.

Korttien pistearvot ovat ässä 11 pistettä, kuningas 4 pistettä, kuningatar 3 pistettä, sotilas 2 pistettä, kymppi -1 pistettä, yhdeksikkö 0 pistettä, kahdeksikko 8 pistettä ja seiska 7 pistettä.

Pelin häviää se pelaaja, jonka vuorolla summa menee yli viidenkymmenen.

Muunnelmia

Peliä voi muunnella lähes rajattomasti. Esimerkiksi sata-pelissä korttien pistearvot ovat ässä 11, kuningas 4, kuningatar 3, sotilas 2, kymppi 10 ja 9-7 numeroarvonsa mukaisesti. Pelin voittaa, kun saa summaksi tasan sata, mutta jos menee yli, pelaaja häviää.

Jubilee-pelissä mustat kortit ovat positiivisia ja punaiset negatiivisia, pisteille pääsee kun korttien summa on 25:n tai sadan monikerta (10 ja 20 pistettä). Jos hyppää tällaisen monikerran yli, menettää viisi pistettä.

99-pelissä pistearvoa 99 ei saa ylittää. Jos ei pysty pelaamaan ylittämättä, passaa ja menettää elämän. Kolmen elämän menettämisestä häviää. Pelissä kortit 5-8 ovat numeroarvonsa mukaisia, punaiset ässät ja kakkoset 2, kolmoset ja neloset 0, yhdeksiköt laittavat summaksi 99, kympit ovat -10, sotilaat ovat 10 ja kääntävät pelaajien järjestyksen (myötäpäivään vaihtuu vastapäivään ja niin edelleen), kuninkaat ja kuningattaret ovat 10 ja mustan ässän pelaaja saa valita, mikä on summa.

Tämä on yksinkertainen lastenpeli ja kenties hieman yksinkertainen useimpien aikuisten makuun – mutta kenties pelin ideaa voisi jatkokehitellä kiinnostavammaksi. Peli on David Parlettin mukaan parhaimmillaan neljän paripelinä, mutta toimii muillakin määrillä.

Pelin säännöt löydät myös 150 korttipeliä -kirjasta.

Pelin tavoite

Pelaajat yrittävät saada korttien summaksi tasan 29.

Jako

Kortit jaetaan tasan pelaajien kesken. Jos kortit eivät mene tasan, poistakaa pakasta kymppejä niin, että ne menevät (kolmella pelaajalla yksi, viidellä kaksi, kuudella neljä, seitsemällä kolme, kahdeksalla neljä).

Pelin kulku

Etukäsi aloittaa pelaamalla kädestään kortin ja sanomalla kortin numeroarvon. Ässät ja kuvat ovat ykkösiä, muut kortit numeroarvonsa mukaan.

Vuoro kiertää myötäpäivään. Jokainen pelaa vuorollaan kortin ja sanoo pelattujen korttien summan. Yli 29:n ei saa mennä, jos ei voi pelata ylittämättä joutuu passaamaan. Kun joku saa summaksi tasan 29, hän voittaa, kerää kortit nippuun eteensä ja pelaa uuden kortin.

Peli päättyy, kun kukaan ei enää pysty saamaan summaksi 29 tai pelaamaan ylittämättä. Pelin voittaa eniten kortteja tai nippuja kerännyt, valitkaa itse miten haluatte pelata. Jos laskette kortteja, pelin lopussa käteen jääneet kortit voi lisätä voittamiinsa.

Cribbagen kehitti Sir John Suckling (1609–42), englantilainen runoilija ja näytelmäkirjailija. Taustalla on 1500-luvun peli noddy, joten Suckling ei keksinyt peliä tyhjästä, mutta kenties teki osaltaan pelistä suositun. 1600- ja 1700-luvuilla peli oli aatelisten ja kuninkaallisten suosiossa, kunnes visti ja bridge ohittivat sen. Nykyisin peli on vankka pubipeli, sillä se on edelleen ainoa korttipeli, jota Englannissa saa laillisesti pelata pubeissa rahasta ilman erillistä lupaa.

Cribbagen pelaamiseen käytetään pistelautaa, johon pisteet merkitään, mutta sellaisen puuttuessa kynä ja paperi ajavat asian. Pistelautoja ei luultavasti Suomesta kaupoista löydä, mutta netistähän saa tilattua vaikka mitä.

Cribbagesta on useita eri muotoja, tässä esitellään se tavallisin kuuden kortin cribbage. Peliä voi teoriassa pelata myös useammalla pelaajalla kuin kahdella, mutta parhaimmillaan se on nimenomaan kaksinpelinä.

Pelin säännöt löydät myös 150 korttipeliä -kirjasta.

Korjaus kirjaan

Kirjan säännöistä puuttuu se, että jos kumpikaan ei voi pelata ylittämättä 31 pistettä, viimeksi kortin pelannut saa pisteen viimeisestä, jonka jälkeen aloitetaan taas nollasta. Jos summaksi tulee 31 ja pelaaja ottaa 2 pistettä siitä, viimeisen kortin pistettä ei saa.

Pelin tavoite

Pelaajat yrittävät kerätä 121 pistettä erilaisia yhdistelmiä tekemällä.

Yhdistelmiä ovat:

1. Viisitoista. 2 pistettä. Kaksi korttia, joiden summa on 15. Ässä on 1, numerokortit arvonsa mukaan ja kuvat ovat 10.
2. Pari. 2 pistettä. Kaksi samanarvoista korttia.
3. Kuninkaallinen pari. 6 pistettä. Kolme samanarvoista korttia.
4. Kaksinkertainen kuninkaallinen pari. 12 pistettä. Neljä samanarvoista korttia.
5. Suora. 1 piste korttia kohti. Vähintään kolme peräkkäistä korttia (maalla ei väliä).
6. Väri. 1 piste korttia kohti. Neljä tai viisi peräkkäistä korttia samasta maasta, lasketaan vain käsikorteista ja cribistä.

Jako

Pelaajat nostavat pakan ja matalamman kortin saanut (ässä on matala) jakaa ensin. Pelaajille jaetaan kuusi korttia yksi kerrallaan.

Sen jälkeen pelaajat heittävät kädestään kaksi korttia pois kuvapuoli alaspäin. Näistä korteista muodostuu crib, joka kuuluu jakajalle.

Pelin kulku

Etukäsi nostaa pakan ja jakaja kääntää alemman osan päällimmäisen kortin lähtökortiksi kuvapuoli ylöspäin. Jos kortti on sotilas, jakaja saa 2 pistettä (”kaksi kannuksista”).

Etukäsi aloittaa. Kumpikin pelaa vuorollaan kortin eteensä kuvapuoli ylöspäin ja sanoo ääneen siihen asti pelattujen korttien summan. Ässät ovat ykkösiä, numerokortit arvonsa mukaan ja kuvat ovat kaikki kymmenen.

Jos summaksi tulee tasan 15 tai 31, pelaaja saa 2 pistettä. Suurin sallittu summa on 31, sen yli meneviä kortteja ei saa pelata. Jos ei pysty pelaamaan ylittämättä, pitää sanoa ”jatka”, jolloin toinen saa pelata kädestään kaikki kortit, jotka pystyy pelaamaan menemättä rajan yli. Viimeisenä kortin ennen 31 pisteen saavuttamista pelannut saa pisteen viimeisestä, paitsi jos summaksi tuli tasan 31, jolloin saa vain kaksi pistettä 31:stä.

Jos pelaajilla on vielä kortteja, pelatut kortit käännetään nurin ja peli alkaa taas nollasta. Uuden kierroksen aloittaa pelaaja, jonka vuoro olisi ollut seuraavana.

Pisteitä saa merkitä myös pareista ja suorista. Jos pelaa samanarvoisen kortin toisen perään, saa 2 pistettä. Jos heti perään tulee kolmas, saa merkitä 6 pistettä ja neljännestä 12 pistettä.

Jos kortti muodostaa kahden edellisen kortin kanssa kolmen kortin suoran (ei tarvitse olla numerojärjestyksessä, jos pöydässä on esimerkiksi 6 ja 8, seiska tekee suoran valmiiksi), kortin pelannut saa merkitä pisteen jokaisesta suoran kortista. Jos suoraa jatkaa, saa taas pisteen jokaisesta kortista ja niin edelleen, mutta suoraan kuulumattomat kortit katkaisevat pisteenlaskun. Esimerkiksi pelillä 6, 7, 7, 8 tästä viimeisestä kahdeksikosta ei saa pisteitä

Näyttö

Kun kortit on pelattu, etukäsi aloittaa näytön. Siinä pelaajat levittävät alkuperäiset käsikorttinsa eteensä kuvapuoli ylöspäin ja laskevat niiden ja aloituskortin muodostamasta viiden kortin kädestä kaikki mahdolliset pisteet: viidettoista, parit, kuninkaalliset parit, suorat ja värit. Jokaisen kortin saa käyttää useampaan kertaan, jopa samaan yhdistelmään, kunhan toinen kortti vaihtuu (esim. 10, 10, 5, 5 muodostaisi viidentoista neljä kertaa).

Jos pelaajalla on kädessään sotilas, joka on aloituskortin kanssa samaa maata, hän saa pisteen ”päänupista”. Pistettä ei saa, jos aloituskortti oli sotilas.

Etukäden jälkeen jakaja laskee käsikorttinsa ja lopuksi cribin kortit. Cribin kortit lasketaan aloituskortin kanssa kuten tavallinen käsi, mutta väristä ei saa pisteitä jos saman maan kortteja on vain neljä.

Pelin päättyminen

Peli on ohi välittömästi kun toinen pelaajista saa täyteen 121 pistettä. Jos häviäjällä on alle 91 pistettä, hän häviää kaksinkertaisen pelin ja alle 60 pisteellä tappio on kolminkertainen. Jotkut pitävät tuplatappion rajana 60 pistettä.

Muunnelmia

Cribbageen on paljon muunnelmia.

• Muggins. Vastapuoli saa merkitä itselleen pisteet, joita pelaaja ei itse huomaa saaneensa.
• Misääricribbage. Pelaajat yrittävät välttää pisteiden keräämistä. Peli on pidempi, joten kannattaa pelata vain 61 pisteeseen. Pisteiden välttäminen on vaikeaa, koska vain noin 8% cribbage-käsistä on nollan pisteen arvoisia.
• 91 pisteen peli. Manchesterin seudulla pelataan tavallisesti 91 pisteeseen.
• Kaksi cribiin. Jakaja jakaa cribiin kaksi korttia ja pelaajille viisi korttia. Kumpikin heittää yhden kortin cribiin. Pelissä on enemmän tuuria.
• Viiden kortin cribbage. Pelin vanhempi, lähes kuihtunut muoto. Pelaajille jaetaan viisi korttia, joista kaksi menee cribiin. Kukin jako pelataan vain kerran 31 pisteeseen, jonka jälkeen pelaajille voi jäädä käyttämättömiä kortteja. Viimeisenä kortin pelannut saa yhden pisteen viimeisestä. Peliä pelataan 61 pisteeseen.
• Lisää muunnelmia löydät Card Games -sivuilta.

Useamman pelaajan cribbage

Nelinpeli on paripeli, jossa vastakkain istuvat pelaavat samalla puolella. Pari laskee yhteisiä pisteitä, jotka toinen parista merkitsee laudalle. Pelaajille jaetaan viisi korttia, joista yksi menee cribiin. Parit saavat auttaa toisiaan pelin aikana, mutta
suora puhe on kiellettyä.

Kolminpelissä jaetaan viisi korttia pelaajille ja yksi cribiin. Jokainen pelaaja heittää yhden kortin pois cribiin. Jokainen laskee pisteet itselleen. Muuten pelataan kuten kaksinpelissä.

Sika on suosittu lastenpeli, joka on hyvin joustava pelaajamääränsä suhteen. Se toimii mainiosti kaksinpelinä, eikä varsinaista ylärajaa ole.

Löydät pelin säännöt myös 150 korttipeliä -kirjasta.

Pelin tavoite

Pelissä on tarkoitus päästä korteistaan eroon ennen muita pelaajia.

Jako

Kortit sekoitetaan ja asetetaan pöydälle renkaaksi kuvapuoli alaspäin niin, että niistä voi nostaa minkä tahansa. Yksi korteista käännetään kuvapuoli ylöspäin renkaan keskelle.

Tässä pelissä ei haittaa, jos pakka on hieman vajaa. Jos pelaajia on todella paljon, voi käyttää kahta pakkaa.

Pelin kulku

Jakajan vasemmalla puolella oleva pelaaja aloittaa. Vuoronsa aikana pelaajan on nostettava renkaasta kortteja käteensä näyttämättä niitä muille. Kortteja nostetaan, kunnes pelaaja saa käteensä kortin, joka on samaa maata kuin renkaan keskellä oleva kortti.

Tämä samaa maata oleva kortti lyödään renkaan keskellä olevan kortin päälle, jonka jälkeen pelaaja lyö päälle toisen kortin, joka voi olla mitä tahansa maata (jos pelaaja nosti oikeaa maata olevan kortin renkaasta ensimmäisenä, hän nostaa toisen kortin, jonka lyö keskelle).

Näin peli jatkuu. Pelaajat nostavat renkaasta kortteja, kunnes pystyvät lyömään samaa maata ja toisen, vapaavalintaisen kortin renkaan keskellä olevan kortin päälle.

Kun rengas on käytetty, pelataan käsikorteilla. Jos käy niin, että kädestä ei löydy päällimmäisen kortin kanssa samaa maata olevaa korttia, pelaajan on nostettava pinosta kortteja, kunnes vastaan tulee oikeaa maata oleva kortti. Sen jälkeen vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle.

Sika on se, jolle jää viimeisenä kortteja käteen.

Muunnelma

Sika-nimellä kulkee myös toinen, vähän haastavampi seiskan sukuinen peli. Siinäkin kortit levitetään renkaaksi. Keskelle voi pelata paitsi samaa maata, myös samalla numerolla. Kahdeksikko on jokeri, joka sopii aina. Kortteja ei nosteta käteen, vaan laitetaan pinoon pöydälle eteen, eli aiemmilla kierroksilla nostettuja kortteja ei saa käyttää myöhemmillä kierroksilla.

Kun rengas loppuu, pinot nostetaan käteen. Keskellä olevan pinon päällimmäinen kortti jää keskelle, muista korteista käännetään uusi umpipakka. Sama peli jatkuu, pienin muutoksin. Jos kädestä ei löydy sopivaa korttia, saa nostaa pakasta, mutta korkeintaan kolme korttia. Useita samannumeroisia kortteja saa pelata kerralla, samoin samaa maata olevia peräkkäisten korttien suoria.

Pelin voittaa se, joka pääsee ensimmäisenä korteistaan eroon.