Anarchy on David Parlettin kehittämä varsin omaperäinen tikkipeli, jossa pelaajat pelaavat korttinsa yhtä aikaa. Tikin voi myös voittaa useampi kuin yksi pelaaja.

Pelin säännöt löydät myös 150 korttipeliä -kirjasta.

Pelin tavoite

Pelaajat yrittävät voittaa tikeissä sellaisia kortteja, joilla saavat mahdollisimman paljon pisteitä valitsemassaan pelissä.

Jako

Pelaajille jaetaan 13 korttia tavallisesta 52 kortin pakasta, jossa on mukana jokeri. Yli jäävä kortti laitetaan sivuun. Pelaaja, joka saa jokerin, on anarkisti. Jokeri on pommi.

Jos pelaajia on kolme, jakakaa silti neljä kättä. Ylimääräinen käsi pinotaan kuvapuoli alaspäin. Viisinpeliä varten tarvitaan pidempi pakka, ohjeet löytyvät sääntöjen lopusta.

Tarjouskierros

Pelissä on kymmenen erilaista peliä, joista pelaajat valitsevat joka kierroksella itselleen yhden. Pelin aikana on pelattava jokainen peli tasan yhden kerran. Pelit ovat:

1. Kortit: yksi piste korttia kohden.
2. Musta: kaksi pistettä mustaa korttia kohden.
3. Punainen: kaksi pistettä punaista korttia kohden.
4. Paras: kolme pistettä jokaisesta kortista sitä maata, jota pelaaja keräsi eniten.
5. Pata: neljä pistettä jokaisesta padasta.
6. Hertta: neljä pistettä jokaisesta hertasta.
7. Risti: neljä pistettä jokaisesta rististä.
8. Ruutu: neljä pistettä jokaisesta ruudusta.
9. Yli: viisi pistettä jokaisesta kortista 13. kortin jälkeen.
10. Ali: viisi pistettä jokaisesta kortista alle 13 kortin.

Pelaajat valitsevat pelinsä järjestyksessä etukädestä alkaen. Pelaajien valitsemat pelit merkitään muistiin pistelomakkeelle.

Pelin kulku

Pelaajat pelaavat korttinsa tikkeihin yhtä aikaa. Jos pelaajia on kolme, neljännen käden päällimmäinen kortti käännetään tikin neljänneksi kortiksi.

• Jos vähintään kaksi pelaajaa on pelannut on samaa maata, kyseisen maan korkein kortti voittaa kaikki tämän maan kortit.
• Jos vähintään kaksi pelaajaa on pelannut yksittäisiä kortteja (ei muita saman maan kortteja), korkein yksittäinen kortti voittaa kaikki yksittäiset kortit.
• Jos yksittäiset kortit ovat yhtä korkeita tai kaikki kortit ovat eri maata, jokainen kortti voittaa  itsensä.

Esimerkkejä:

• 8 8 J 2 – J voittaa 8:n, 8 voittaa 2:n
• 8 8 J 2 – J voittaa 8:n ja 2:n, 8 voittaa itsensä
• 8 8 7 2 – jokainen kortti voittaa itsensä

Jos anarkisti heittää pommin eli pelaa jokerin, korttien arvojärjestys kääntyy tämän tikin ajaksi päälaelleen: kakkonen on paras kortti, ässä huonoin. Anarkisti vaihtaa jokerin paikalle jaon alussa ylijääneen kortin ja hänen katsotaan pelanneen tämän kortin.

Pisteenlasku

Pelaajat laskevat jaon lopussa voittamistaan korteista saamansa pisteet valitsemansa pelin mukaisesti. Pelaajat saavat lisäksi bonuksia 10 pistettä jokaisesta maasta, josta heillä ei ole yhtään korttia ja 20 pistettä jokaisesta neljä samaa -setistä.

Esimerkki: Korteista K-10-5 Q-3 10-9-8-2 9 saisi 0 pistettä yli-pelillä (alle 13 korttia), 4 pistettä ruuduista, 6 pistettä punaisesta, 8 pistettä hertoista, 10 pistettä korteista, 12 pistettä padoista, 12 pistettä parhaasta, 14 pistettä mustasta, 15 pistettä ali-pelistä (pelaajalla on kymmenen korttia, eli kolme alle kolmentoista) tai 16 pistettä rististä.

Peli kestää kymmenen jakoa, joiden aikana pelaajien on valittava kukin peli täsmälleen kerran. Kymmenen jaon jälkeen eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa.

Muunnelma

Jaon jälkeen ennen pelien valitsemista pelaajat antavat kädestään kolme korttia kuvapuoli alaspäin vasemmalla puolellaan istuvalle pelaajalle. Sen jälkeen pelaajat ottavat oikealta puoleltaan saamansa kortit. Kolminpelissä pelaajaton neljäs käsi ei osallistu vaihtoon.

Viisinpeli

Viisinpeliä varten tarvitaan 65 kortin pakka. Se tehdään tavallisesta pakasta lisäämällä siihen toisesta samannäköisestä pakasta kuutoset, seiskat ja kahdeksikot. Kun jokeri pelataan, se kääntää korttien arvojärjestyksen, voittaa itsensä ja voidaan laskea kuuluvaksi mihin tahansa maahan pisteenlaskussa.

Kinko, josta käytetään myös nimeä kingi, on samaa kokoelmapelien sukua kuin barbu, eli peli koostuu useasta tikkipelikierroksesta, joilla on erilaiset pisteenlaskusäännöt.

Pelin säännöt lähetti minulle nimimerkki JP, jonka mukaan peliä pelataan laajalti Suomen eri urheiluseuroissa. Varsinkin pelimatkojen ajanvietteenä peli on suosittu. Peli on parhaimmillaan neljällä tai viidellä pelaajalla.

Pelin tavoite

Kinko on barbun tapaan pääasiassa misääripeli, jossa yritetään vältellä tiettyjen, kierroksesta riippuvien korttien keräämistä. Mukana on myös kierroksia, joilla kerätään pisteitä. Eniten pisteitä saanut voittaa.

Jako

Jokaisella kierroksella koko pakka jaetaan tasan pelaajien kesken. Pakasta poistetaan tarvittaessa kakkosia sen verran, että pakka saadaan menemään tasan. Kolminpelissä poistetaan kaikki kakkoset, viisinpelissä kaksi mustaa kakkosta.

Jakovuoro kiertää myötäpäivään.

Ässä on pakan isoin kortti.

Pelin kulku

Etukäsi aloittaa. Jokaisella kierroksella on voimassa maantuntopakko. Valttikierroksilla on lisäksi valttipakko ja ylimenopakko, eli pelaajan on voitettava aikaisemmin pelatut kortit, mikäli mahdollista. Tikin voittaa suurin pelattu kortti ajettua maata. Tikin voittaja ajaa seuraavaan tikkiin.

Kierrokset ovat:

1. Kaikista. Jokaisesta voitetusta tikistä tulee miinuspiste.
2. Pojat. Jokaisesta kerätystä sotamiehestä ja kuninkaasta saa miinuspisteen.
3. Tytöt. Jokaisesta kerätystä kuningattaresta saa kaksi miinuspistettä.
4. Hertta. Jokaisesta kerätystä hertasta saa miinuspisteen. Herttaa saa ajaa tikkiin vasta sitten kun muita maita ei kädessä ole. Jos ajettua maata ei löydy kädestä, herttaa saa sakata tikkiin vapaasti.
5. Seitsemäs ja viimeinen. Sekä seitsemännen että viimeisen tikin voittamisesta saa kolme miinuspistettä.
6. Kinko. Herttakuninkaasta eli Kinkosta saa pelaajien lukumäärän verran miinuksia. Herttaa saa ajaa tikkiin vasta sitten kun muita maita ei kädessä ole. Kinko pitää sakata tikkiin heti kun se on mahdollista, jonka jälkeen jako loppuu.

Sen jälkeen pelataan valttikierrokset, yksi jokaista pelaajaa kohden. Valttikierroksilla jokaisesta voitetusta tikistä saa pisteen. Pelissä on ylimenopakko ja valttipakko, eli yli on mentävä ja jos ajettua maata ei ole, on pelattava valttia, jos mahdollista.

Kierroksen aloittava pelaaja (etukäsi) saa valita valtin, mutta muut pelaajat voivat ostaa itselleen valtinvalintaoikeuden maksamalla pisteitä. Kierroksen aloittajasta seuraava tarjoaa ensin pisteitä tai passaa. Huutokauppaa jatketaan, kunnes kaikki paitsi yksi pelaaja ovat passanneet, jonka jälkeen etukäsi joko hyväksyy tai hylkää tarjouksen.

Korkeimman tarjouksen tehnyt tai etukäsi, mikäli kukaan ei tarjonnut, nimeää valtin. On mahdollista nimetä myös valtiton peli. Korkeimman tarjouksen tehnyt aloittaa pelaamisen.

Kierroksen jälkeen lasketaan pisteet ja mikäli joku osti valtinvalintaoikeuden, hän maksaa nyt tarjouksensa verran pisteitä etukädelle.

Kun kaikki valttikierrokset on pelattu, lasketaan kaikkien kierrosten pisteet yhteen ja eniten pisteitä kerännyt on voittaja.

Muunnelmia

Kingistä ja kinkosta on runsaasti erilaisia muunnelmia, joissa kierrosten pelit vaihtelevat. Cristian Seresin kingi-artikkelissa esitellään tällainen kalastusseura PPW:n piirissä pelattu kingi:

1. Neljä jakoa Kaikista-peliä.
2. Pojat-jako (kuninkaasta -3, sotamiehestä -2).
3. Tytöt-jako (kuningattarista -5).
4. Herttakuningas-jako (-10 pistettä).
5. Viimeinen tikki (-15 pistettä).
6. Neljä valttikierrosta (5 pistettä jokaisesta tikistä).

Pelaatko erilaista muunnelmaa kingistä tai kinkosta? Jätä kommenttia tai laita sähköpostia.

Tantony on David Parlettin näkemys tikkipelistä, jossa tikin voittaja ei voita kortteja, vaan oikeuden valita, kuka tikin saa. Tässä ovelassa pelissä on muutama muukin käänne, joten omaperäistä peliä hakevien kannattaa sitä kokeilla. Tantony-nimi tulee pyhästä Anthonystä, sikopaimenten suojeluspyhimyksestä. Tantony pig on suomeksi pahnanpohjimmainen, se sopisi pelin suomenkieliseksi nimeksikin.

Jokainen pelaaja voittaa pelin aikana kolme tai neljä tikkiä pelaajamäärästä riippuen. Tavoitteena on voittaa mahdollisemman arvokkaat tikit. Tikin voittaja päättää, kuka tikin saa, joten huonot tikit voi antaa vastapuolelle.

Nelinpelinä Tantony on paripeli, mutta sitä voi pelata myös yksilöpelinä siten, että jokainen pelaaja laskee yhteen omat pisteensä ja vasemmalla puolellaan istuvan pelaajan pisteet.

Pelin säännöt löydät 150 korttipeliä -kirjasta tai englanniksi David Parlettin nettisivuilta.

Monissa kiinalaisissa peleissä käytetään korttipisteytystä, jossa kuninkaat ja kympit ovat 10 pisteen arvoisia ja viitoset viiden pisteen arvoisia. Tämänkaltaista pisteytystä näkee muuallakin, kuten tässä iranilaisessa pelissä, jonka nimimerkki Babak on esitellyt netissä. Roque muistuttaa paljon amerikkalaista omalla erikoispakallaan pelattavaa Rookia.

Roque on neljän pelaajan paripeli. Joukkueet yrittävät voittaa lupaamansa pistemäärän tikeistä. Pisteitä saa tikkien voittamisesta (5 pistettä), ässistä ja kympeistä (10 pistettä) ja viitosista (5 pistettä). Yhteensä jaossa on 165 pistettä.

Roquen säännöt löydät 150 korttipeliä -kirjasta.

Ranskalainen tarot on Ranskassa hyvin suosittu korttipeli ja ehdottomasti suosituin tarotin muoto. Se on muiden tarotien tapaan pistetikkipeli huutokaupalla.

Ranskassa on virallinen tarot-liitto, joka järjestää turnauksia. Nämä säännöt perustuvat liiton virallisiin sääntöihin. Peruspeli on nelinpeli, mutta tarotia voi pelata myös kolmistaan tai viidellä pelaajalla.

Kortit

Pelissä käytetään 78 kortin tarot-pakkaa, jossa on tavallisen korttipakan maat, mutta joka maassa 14 korttia. Kuningattaren ja sotilaan välissä on neljäs kuvakortti, ratsu. Korttien arvojärjestys on K, Q, C, J, 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1. Ässä on ykkönen, eikä sillä ole erikoismerkitystä. Tavallisten korttien lisäksi pakassa on 21 numeroitua valttikorttia ja narri. Valteista käytetään ranskaksi nimitystä atouts ja narri on excuse. Valtit 1 (petit) ja 21 sekä narri tunnetaan nimellä bouts tai oudlers, päädyt.

Korttien pistearvot ovat päädyt ja kuninkaat 4,5 pistettä, kuningattaret 3,5 pistettä, ratsut 2,5 pistettä, sotilaat 1,5 pistettä ja muut 0,5 pistettä. Pakassa on yhteensä 91 pistettä.

Pelin tavoite

Pelinviejä pelaa muiden pelaajien muodostamaa joukkuetta vastaan ja yrittää voittaa tikkejä saadakseen riittävästi pisteitä arvokorteista.

Jako

Jako ja peli kiertävät vastapäivään. Jakajaa vastapäätä istuva pelaaja sekoittaa kortit ja jakajan vasemmalla istuva pelaaja nostaa pakan. Jakaja jakaa jokaiselle pelaajalle 18 korttia kolmen kortin nipuissa. Jaon aikana kuusi korttia jaetaan pöydän keskelle leskeksi (le chien, koira). Lesken kortit jaetaan yksi kerrallaan missä vaiheessa jakoa tahansa, mutta pakan kolmea ensimmäistä tai viimeistä korttia ei saa jakaa leskeen.

Jos pelaaja saa valteista ainoastaan ykkösen eikä muita valtteja (narri lasketaan tässä valtiksi), hän voi näyttää korttinsa, jolloin jakoa ei pelata ja jakovuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle.

Tarjouskierros

Alkaen etukädestä, jokaisella pelaajalla on yksi mahdollisuus tehdä tarjous tai passata. Jos joku tarjoaa, muiden on korotettava tai passattava. Jos kaikki pelaajat passaavat, jakoa ei pelata ja jakovuoro siirtyy seuraavalla pelaajalle.

Tarjoukset ovat järjestyksessä pienimmästä suurimpaan:

1. Petite (pieni) – Pelinviejä saa käyttää lesken kortteja parantaakseen kättään.
2. Garde (vartija) – Sama kuin petite, mutta arvokkaampi tarjous.
3. Garde sans le chien (ilman koiraa) – Kukaan ei katsoa leskeä, mutta se lasketaan pelinviejän hyväksi.
4. Garde contre le chien (koiraa vastaan) – Kukaan ei katso leskeä ja se lasketaan pelinviejää vastaan.

Korkeimman tarjouksen tehneestä tulee pelinviejä. Muut pelaajat pelaavat yhdessä pelinviejää vastaan ja yrittävät estää tätä keräämästä tarpeeksi pisteitä.

Jos tarjous oli petite tai garde, pelinviejä kääntää lesken kortit esille, näyttää ne muille pelaajille ja ottaa sitten käteensä. Sen jälkeen pelinviejä heittää kädestään pois kuusi korttia kuvapuoli alaspäin. Nämä kortit eivät saa sisältää valtteja, kuninkaita tai narria. Jos pelaaja ei pysty noudattamaan tätä sääntöä, hän saa heittää pois valtteja, jotka on näytettävä muille pelaajille. Päätyvaltteja ei kuitenkaan saa heittää koskaan pois. Pelinviejän poisheittämät kortit lasketaan tämän hyväksi jaon lopussa.

Pelinviejän tavoittelema pistemäärä riippuu voitetuista päädyistä:

• 3 voitettua päätyä: 36 pistettä
• 2 voitettua päätyä: 41 pistettä
• 1 voitettu pääty: 51 pistettä
• Ei päätyjä: 56 pistettä

Pelin kulku

Etukäsi ajaa ensimmäiseen valttiin (paitsi slammissa pelinviejä, katso alla). Pelissä on maantuntopakko ja valttipakko. Valttia pelattaessa on lisäksi ylimenopakko. Pelaajien on siis pelattava ajettua maata ja jos se ei onnistu, on pelattava valttia.

Korkeimman valtin pelannut voittaa tikin. Jos valttia ei pelata, tikin voittaa korkeimman kortin ajettua maata pelannut. Voittaja ottaa tikin, laittaa sen eteensä pinoon kuvapuoli alaspäin ja ajaa seuraavaan tikkiin.

Narri

Narrin saa pelata mihin tahansa tikkiin. Jos narrilla aloittaa tikin, toinen tikkiin pelattu kortti määrää maan, jota muiden on noudatettava.

Jos narri pelataan ennen viimeistä tikkiä, narrin pelannut joukkue pitää narrin omassa kerättyjen tikkien pinossaan, vaikka joukkue häviäisikin tikin. Jos vastapuoli voittaa tikin, narrin pelannut joukkue antaa voittamistaan korteista yhden kortin tilalle. Annettu kortti on aina 0,5 pisteen arvoinen kortti ja jos sellaista ei vielä voitetuista tikeistä löydy, narrin pelaaja voi odottaa, kunnes onnistuu voittamaan 0,5 pisteen kortin.

Jos narri pelataan viimeiseen tikkiin, tikin voittaja saa sen itselleen.

Mikäli joukkue on onnistunut voittamaan kaikki tikit ja aloittaa viimeisen tikin narrilla, he voittavat myös viimeisen tikin. Tämä on ainoa tilanne, jossa narrilla voi voittaa tikin.

Bonukset

Nämä bonukset eivät ole korttipisteitä, eivätkä siten auta pelinviejää voittamaan jakoa. Nämä lisäpisteet saa jaosta voittamiensa pisteiden lisäksi.

Poigneé (kourallinen)

Jos pelaajalla on kädessään vähintään 10 valttia, hän voi ilmoittaa asian saadakseen bonuksen:

• 10 valttia: 20 pistettä
• 13 valttia: 30 pistettä
• 15 valttia: 40 pistettä

Julistaakseen poignéen pelaajan on näytettävä valtit muille pelaajille siten, että nämä näkevät, mitä valtteja pelaajalla on. Kortit on näytettävä ennen kuin pelaaja pelaa kortin ensimmäiseen tikkiin. Narrin voi laskea valtiksi poignéeta varten, mutta narrin näyttäminen tarkoittaa, että pelaajalla ei ole kädessä muita valtteja kuin näytetyt valtit.

Poignée-pisteet menevät joukkueelle, joka voittaa jaon, riippumatta siitä, kuka poignéen ilmoitti. Poignée-ilmoitus on vapaaehtoinen.

Petit au bout

Jos valttien ykkönen pelataan viimeiseen tikkiin, tikin voittanut joukkue saa ylimääräiset 10 pistettä.

Chelem (slammi)

Chelem-bonuksen saa, jos voittaa kaikki tikit. Pistemäärä riippuu siitä, oliko slammi ilmoitettu etukäteen vai ei:

• Chelem annoncé: Joukkue ilmoittaa ennen jaon aloittamista yrittävänsä chelemiä. Ilmoittaja saa aloittaa ensimmäisen tikin. Onnistuessaan chelem annoncé on 400 pisteen arvoinen, epäonnistumisesta saa -200 pistettä.
• Chelem non annoncé: Joukkue voittaa kaikki tikit ilman ilmoitusta. Suoritus on 200 pisteen arvoinen.

Mikäli joukkue on voittanut kaikki tikit viimeistä lukuunottamatta ja aloittaa viimeisen tikin narrilla, narri voittaa tikin. Tämä poikkeus on tärkeä, sillä ilman sitä narri estäisi automaattisesti kaikkien tikkien voittamisen. Jos viimeisessä tikissä on narrin lisäksi mukana myös valttien ykkönen, tikistä voittaa lisäksi petit au bout -bonuksen.

Pisteenlasku

Jaon lopuksi pelinviejä laskee voittamiensa korttien pisteet. Muut pelaajat yhdistävät voittamansa tikit ja laskevat omat pisteensä. Pelinviejä laskee lesken kortit mukaan voittamiinsa kortteihin, paitsi silloin kun tarjous on ollut grande contre le chien, jolloin leski lasketaan vastapuolelle.

Pelinviejä voittaa, mikäli hän saa kokoon tarpeeksi pisteitä. Vaadittu pistemäärä riippuu kerättyjen päätyvalttien määrästä.

Pelinviejän voittamien tai menettämien pisteiden määrä lasketaan summaamalla 25 pistettä pelistä ja kerättyjen korttipisteiden ja tavoitteen välinen erotus. Sitten lisätään tai vähennetään mahdollinen petit au bout -bonus lisätään tai vähennetään ja saatu tulos kerrotaan tarjouksesta riippuvalla kertoimella:

• Petite: 1
• Garde: 2
• Garde sans le chien: 4
• Garde contre le chien: 6

Lopuksi lisätään tai vähennetään poignée- ja chelem-bonukset, joihin kerroin ei vaikuta.

Tämän laskelman tulos kertoo pistemäärän, jonka kaikki vastapelaajat maksavat pelinviejälle tämän voittaessa tai saavat pelinviejältä tämän hävitessä. Kaikki pelinviejän vastapelaajat saavat aina samat pisteet, eli jos yksi pelaajista saa esimerkiksi petit au bout -bonuksen, muutkin hyötyvät.

Pisteenlaskun helpottamiseksi pisteet voi pyöristää lähimpään viiteen tai kymmeneen pisteeseen.

Esimerkkejä pisteenlaskusta

1. Pelinviejä tarjoaa garden ja saa 56 korttipistettä ja kaksi päätyvalttia. Kahdella päätyvaltilla pelinviejän on saatava 41 pistettä. Muut pelaajat maksavat pelinviejälle (25 + (56 – 41)) * 2 = 80 pistettä.
2. Pelinviejä tarjoaa garden ja saa 40 korttipistettä kahdella päätyvaltilla. Vastapuoli vie valttien ykkösen viimeisessä jaossa. Pelinviejä maksaa jokaiselle muista pelaajista (25 + (41 – 40) + 10) * 2 = 72 pistettä.
3. Pelinviejä tarjoaa garden ja saa 40 korttipistettä kolmella päätyvaltilla, jolloin tavoite on 36 pistettä. Vastapuoli julistaa 10 valtin poignéen (20 pistettä). Muut pelaajat maksavat pelinviejälle (25 + (40 – 36) * 2 + 20 = 78 pistettä.

Tarot kolmelle pelaajalle

Peli toimii samoin kuin neljällä pelaajalla. Jokaiselle pelaajalle jaetaan 24 korttia neljän kortin nipuissa. Koska kädet ovat suurempia, poignéen julistamiseen tarvitaan 13, 15 tai 18 valttia.

Koska tikeissä on pariton määrä kortteja, pisteenlaskussa saattaa joskus kummitella puolikkaita pisteitä. Puolikkaat pyöristetään pelinviejän eduksi jos tämä voittaa ja vastapuolen eduksi, jos pelinviejä häviää. Jos pelinviejä jää puoli pistettä tavoitepisteistään, hänen katsotaan jäävän pisteen tavoitepisteiden alle.

Tarot viidelle pelaajalle

Pelaajille jaetaan 15 korttia, joten chien-pinoon jää vain kolme korttia. Poignéen saa pienemmällä määrällä valtteja, 8, 10 tai 13 valttia riittää.

Joukkueita on edelleen kaksi. Ennen lesken avaamista, pelinviejä nimeää kuninkaan ja pelaaja, jolla on kädessään tämä kuningas on pelinviejän pari. Muut kolme pelaavat tätä paria vastaan. Jos kaikki kuninkaat ovat pelinviejän kädessä, hän nimeää kuningattaren. Pelinviejän pari ei paljasta asemaansa muille ennen kuin pelaa mainitun kuninkaan. Mikäli nimetty kortti on leskessä tai pelinviejän kädessä, hän pelaa yksin kaikkia neljää vastaan.

Usein pelataan siten, että jos pelinviejällä on pari, pelinviejä saa ja maksaa pisteet tuplana. Kaikki muut pelaajat saavat ja maksavat pisteet yhteen kertaan. Toinen vaihtoehto on pelata siten, että pelienviejä ja tämän pari saavat ja maksavat yhtä paljon pisteitä, mutta se johtaa hankaluuksiin pisteenlaskussa, kun pisteet eivät mene siististi tasan. Jos jakaja pelaa yksin, hän saa ja maksaa pisteet nelinkertaisina.

Viidellä voi myös pelata nelinpeliä, jolloin kierroksen jakaja ei osallistu peliin.

Tämän artikkelin kommentointi on valitettavasti jouduttu sulkemaan jatkuvan spämmin vuoksi. Jos on kysyttävää, jättäkää kommentti johonkin toiseen artikkeliin.

Napoleon on japanilainen pistetikkipeli. Se on yksi suosituimmista tikkipeleistä Japanissa. Napoleon kuuluu “kuvapelien” ryhmään, josta Japanissa käytetään nimitystä Etori. Näissä peleissä kuvakortit ovat kaikki yhdeen pisteen arvoisia pistekortteja. Yleensä pataässä on erityisen vahva kortti, näin napoleonissakin.

Pelillä ei ole mitään tekemistä samannimisen Britanniassa pelatun pelin kanssa. Brittiläisestä pelistä käytetään selvyyden vuoksi nimeä nap.

Pelinviejä lupaa kerätä tietyn määrän pisteitä voittamalla arvokortteja tikeissä. Avukseen hän saa kaksi ylimääräistä korttia ja yhden pelaajan. Pelinviejän pariksi tuleva pelaaja määräytyy siten, että pelinviejä nimeää jonkun kortin, jonka omistajasta tulee pelinviejän pari.

Napoleonin säännöt löydät 150 korttipeliä -kirjasta ja englanniksi Card Games -sivuilta.

Tressette on briscolan ja scoponen ohella Italian suosituimpia korttipelejä. Tressette on pistetikkipeli, jossa on erikoista valtittomuus. Pelissä on lisäksi nostettu ässän lisäksi myös kolmoset ja kakkoset korttien arvojärjestyksen kärkeen. Peli on tavallisimmin pareittain pelattava nelinpeli, kolminpeli tunnetaan nimillä terziglio tai calabresella.

Ässät ovat yhden pisteen arvoisia. Kakkoset, kolmoset ja kuvakortit ovat ⅓ pisteen arvoisia. Muut kortit ovat arvottomia. Viimeinen tikki on yhden pisteen arvoinen. Yhdessä jaossa tarjolla on siis yhteensä 11 ⅔ pistettä, mutta irtonaiset murto-osat pyöristetään aina alaspäin, joten oikeasti jaossa on vain 11 pistettä.

Pelin säännöt löydät 150 korttipeliä -kirjasta tai englanniksi Card Games -sivuilta.

Erikoinen trappola-pakka on kiehtonut korttipeli-intoilijoita pitkään. Trappola, venetsialainen peli 1500-luvun alkupuolelta, on ilmestynyt ja kadonnut eri puolilla Eurooppaa moneen kertaan. Pelin luultiin kuolleen tyystin kun trappola-korttien valmistus Prahassa loppui vuonna 1944, mutta vuonna 1997 peli löytyi pienestä Romaniassa sijaitsevasta tšekkiläiskylästä stovkahra-nimellä.

Stovkahra tarkoittaa ”sata-peliä”, jolla nimellä trappola on tunnettu aikaisemminkin eri kielillä. Nuoremmat pelaajat tuntevat pelin nimellä Brčko, “tulitikku”.

Koska 36-korttista trappola-pakkaa, jossa on joka maasta kortit A, K, Q, J, 10, 9, 8, 7 ja 2, ei enää saa, peliä on pelattu tavallisemmalla 32 kortin pakalla. Pelaajat suosivat prahalaista pakkaa, mutta koska niitä on Romaniasta vaikea saada, monet käyttävät Wilhelm Tell -kortteja. Kakkosella olleet erityispiirteet ovat siirtyneet seiskalle, joka on 32-korttisen pakan pienin kortti. Tikkien voittamisesta seiskalla saa bonuspisteitä, etenkin jos voittaa viimeisen tai ensimmäisen tikin.

Korttien pistearvot ja arvojärjestys ovat ässä 6 pistettä, kuningas 5 pistettä, kuningatar 4 pistettä, sotilas 3 pistettä ja 10, 9, 8, 7 ovat arvottomia. Pakassa on yhteensä 72 pistettä. Tavoitteena on kerätä sata pistettä, jolloin saa vähintään yhden tulitikun. Pelin voittaa kymmenellä tikulla.

Stovkahran säännöt löydät 150 korttipeliä -kirjasta tai englanniksi Card Games -sivuilta.

Ranskassa aikoinaan suuren suosion saavuttanut manille on alunperin espanjalainen malilla. Peli jäi kuitenkin beloten jalkoihin, tosin manille on yhä suosittu Lounais-Ranskassa. Peli toimii monenlaisilla pelaajamäärillä, mutta parhaimmillaan se on neljän pelaajan paripelinä. Manille on hyvä lähtökohta pistetikkipeleihin tutustumiseen.

Pelaajat yrittävät voittaa pisteitä keräämällä pistekortteja. Tavoitteena on voittaa joko kaksi erää tai sovittu pistemäärä. Arvokortteja ovat kympit ja kuvakortit. Kympit eli manillet ovat arvokkaimpia sekä arvojärjestyksessä että pisteissä.

Manille parlée -pelissä saa jutella vapaasti parinsa kanssa. Huutokauppamanillea voi pelata 3-7 pelaajaa, jotka lupaavat saada vähintään tietyn määrän pisteitä, jos saavat valita valtin.

Manillen säännöt löydät suomeksi 150 korttipeliä -kirjasta, englanniksi Wikipediasta.

Minna: ”Pelattaisko pitroo? Mää voin olla Vilin pari.” –Leea Klemola: Kokkola

Pidro tai pitro on neljän hengen paripeli, jota pelataan etenkin Kokkolan seuduilla (se esiintyy Leea Klemolan Kokkola-näytelmässäkin). Sen edeltäjä pedro oli 1800-luvun lopussa erittäin suosittu Yhdysvalloissa, mutta on hiipunut sittemmin. Peli on suosittu joissain paikoin Louisianaa, Nicaraguassa – ja Kokkolassa! Säännöistä on paljon muunnelmia, nämä ovat Jorma Aaltosen Pitro.com-nettisivuilla aikanaan julkaisemat.

Pelin säännöt löydät myös 150 korttipeliä -kirjasta.

Pelin tavoite

Joukkueet yrittävät kerätä pisteitä voittamalla pistekortteja tikeissä. Tässä erikoisessa pelissä pelataan kuitenkin vain valtit!

Pistekortteja ovat valteista ässä, sotilas, kymppi ja kakkonen. Nämä ovat yhden pisteen kortteja. Lisäksi valttimaan viitonen (”pitro”) on viiden pisteen arvoinen, samoin toinen samanvärinen viitonen. Yhteensä pelissä on siis 14 pistettä.

Muut pisteet pitää voittaa tikeissä, mutta valttikakkosen pisteen saa joukkue, jolle kortti jaetaan.

Valtin kanssa samanvärinen viitonen on sekin valttia ja asettuu valttimaan arvojärjestyksessä pitron jälkeen. Muuten korttien arvojärjestys on tavallinen, ässä on korkein ja kakkonen pienin ja viitosetkin ovat tavallisella paikallaan.

Jako

Pelaajille jaetaan yhdeksän korttia kolmen kortin nipuissa. Nämä ovat käsikortit, jotka saa katsoa. Lisäksi pelaajille jaetaan neljä apukorttia kuvapuoli alaspäin, apukortteja ei saa vielä katsoa. Apukorttien jakaminen alkaa jakajasta, kun muuten jaetaan tavallisesti etukädestä alkaen.

Huutaminen

Etukäsi aloittaa huutamisen. Joukkueet lupaavat, montako pistettä saavat valitsemallaan valtilla. Maata ei kuulu vielä ilmoittaa, vain luvattava pistemäärä. Pienin huuto on kuusi pistettä, korkein 14 pistettä. Saa passata. Jokaisella pelaajalla on vain yksi tarjous huutaa.

Jos kukaan muu ei huuda, jakajalla on pakkohuuto. Silloin jakajan on luvattava vähintään kuusi pistettä.

Lisäksi on mahdollista huutaa 28 pistettä, jos kädessä on ”varmat pisteet” eli aiotun valttimaan ässä ja kakkonen. Jos pari huutaa 28 pistettä ja kerää kaikki 14, he saavat pisteet tuplana. Jakaja voi ylittää 28 pisteen huudon huutamalla itse 28 pistettä.

Pelin kulku

Korkeimman huudon luvannut pelaaja ilmoittaa, millä maalla pelataan. Pelaajat saavat nyt katsoa apukortit. Käteen pitää jäädä kuusi korttia, loput kortit heitetään pois kuvapuoli alaspäin. Jos pelaajalla on alle kuusi korttia valttimaata, käsi täytetään muilla korteilla. Jos valtteja on yli kuusi, ylimääräiset pitää myydä. Kortit laitetaan pöydälle kuvapuoli ylöspäin. Kukaan ei pelaa niitä tällä kierroksella. Pistekortteja ei saa myydä.

Ylin huutaja aloittaa varsinaisen pelin. Pelatut kortit jätetään pelaajan eteen kuvapuoli ylöspäin. Pelissä on varsin epätavallinen ja hyvin tiukka maantuntopakko: valtiksi valittu maa on ainoa maa, jota saa pelata. Muiden maiden kortit ovat kädessä vain hämäyksen vuoksi. Kun valitun maan kortit loppuvat, pelaaja heittää korttinsa pois omalla vuorollaan.

Isoimman valtin pelannut voittaa tikin, kerää kortit joukkueensa voitettujen tikkien pinoon kuvapuoli alaspäin ja ajaa seuraavaan tikkiin.

Pisteenlasku

Kun kaikki kortit on pelattu, lasketaan pisteet. Joukkueet saavat pisteet voittamistaan korteista, paitsi valttikakkosen piste menee sille joukkueelle, joka sen pelasi. Jos huudon tehnyt pari sai lupaamansa pistemäärän tai enemmän, pisteet saa kirjata. Jos yritys epäonnistuu, pari on holannut ja menettää huutamansa pistemäärän verran eikä saa ollenkaan pisteitä keräämistään korteista. Vastapuoli saa aina keräämänsä korttipisteet.

Peli päättyy 62 pisteeseen. Jos molemmat joukkueet ylittävät samalla kierroksella 62 pistettä, korkeimman huudon viimeisellä kierroksella tehnyt joukkue voittaa.

Muunnelmia

Apukortit voi jakaa myös eri tavalla. Tässä ne jaetaan tasan heti jaon aluksi. Toinen tapa on, että pelaajat huutamisen jälkeen heittävät kädestään turhat kortit pois eli tappavat ne ja pyytävät jakajalta tilalle sen verran kortteja, että käteen jää kuusi korttia. Pistekortteja ei saa tappaa.

Jakaja ei heitä korttejaan pois muiden kanssa, vaan valitsee lopuksi jäljelle jääneistä korteista ja omista käsikorteistaan kuuden kortin käden.

Muitakin pelitapoja ilmeisesti on. Olen kuullut molempia tässä esiteltyjä tapoja mainittavan kokkolalaisiksi. Lisätietoja asiassa otetaan mieluusti vastaan.

Pidron historiaa

Niklas Indola on Pidro Challenge -sivuillaan esitellyt näkemystään pidron historiasta. Olen samaa mieltä, joten tässä tiivistelmä:

• Pelin historia alkaa 1600-luvulta englantilaisesta all fours -tavernapelistä. Siinä pisteitä saa korkeimmasta valtista, pienimmästä valtista, valttisotilaasta ja pelin voittamisesta.
• Yhdysvalloissa all foursia pelattiin nimillä seven up ja old sledge. Niistä kehittyi huutokauppapeli pitch, jossa huutokaupattiin oikeus valita valtti.
• Pitchistä syntyi monenlaisia muunnelmia. Yksi niistä oli pitch with fives, jossa valttimaan viitonen on myös viiden pisteen arvoinen pistekortti.
• Pitch with fives sai nimekseen pedro. Double pedro (cinch tai catch five) lisäsi arvokortiksi vielä toisen viitosen, eli valttimaan kanssa samanvärisen viitosen.
• Tässä vaiheessa pelin säännöt olivat jo lähes identtiset pidron kanssa. Pedro saapuikin tässä vaiheessa Suomeen, ilmeisesti Kokkolaan, jossa siitä tuli pidro.
• Pidron omaleimaisin piirre on se, että vain valtit pelataan.

Tietokoneversio

Pidro Challenge on ilmainen tietokoneversio pidrosta. Se toimii Windows 2000:lla tai Windows XP:llä.